Kunpa hekin osaisivat kuunnella
korvilla ja suulla
ihopinta-alalla ja varpailla
maata kuunnella
puroja, jotka laskevat vetensä metsän uumeniin
etanan vauhti kuunnella
harmaita pisaroita lokakuun sateessa
sormenpäillä
sammakoita ja puolukan varsia
lehdeltä toiselle
ensimmäisiä lumihiutaleita
ei niitä jotka eivät jääneet eivät jaksaneet
niitä jotka kulkevat kanssasi
kunpa he osaisivat kuunnella
kuusien harventuneita oksia
ja poluiltaan eksyneitä kiviä
kanervamättäitä
niin kuin vain sinä osaat kuunnella
kuhnurin neitsytlentoa
ja käpyä joka hajoaa hirven suussa.
31.10.2010
30.10.2010
ISO TYTTÖ
Tässä kuvassa,
ikkunaan heijastuvassa,
halaan sinua nopeasti
et ehdi suuttua
ja minä tiedän
seuraavan kerran
pitkällä käytävällä,
sen tyhjillä seinillä, sama kuva
ja valkoisessa huoneessa.
Sinä käyt enää vain kääntymässä
puhut nopeasti elämästä
hengästyt lapsista,
raskaasta työstä ja
rahapulasta
halaat kerran, ehkä kaksi
ja annat hennon suukon poskelle
vähän ennen kuin lähdet
siitä minä tiedän
tässä kuvassa,
minua pidempänä,
olet vain lainassa.
29.10.2010
SINÄ JA MINÄ
sinä ja minä
kerro ne erilleen
laita väliimme pilkku tai patja
verhot, puolipiste ja lukollinen ovi,
johtolause tai virke
The End.
kerro ne erilleen
laita väliimme pilkku tai patja
verhot, puolipiste ja lukollinen ovi,
johtolause tai virke
The End.
28.10.2010
MUISTATHAN MILTÄ TUNTUU
muistathan miltä tuntuu,
kun marraskuun jäinen sade iskeytyy ovella kasvoillesi,
painaa hiuksesi kauluksen alle ja
pilvivesi valuu lämmetessään alemmaksi,
villapaidan alla
jokaisena päivänä täällä
jossain kaukana aurinko kiertää sinua
ja minä
seison lätäkössä punaiset saappaat jalassani,
pysäkillä, jolta sinä läksit
27.10.2010
AIKA
Ajele pitkin kujia ja mukulakivisiä teitä,
vai lapseen ensimmäisellä koulutiellä
katsele sillalta lauttoja, virtaavia jokia ja meitä,
usko johonkin
mihin?
sitä ei kukaan tiedä
mieheenkö metsässä,
kirves kädessä
kirves kädessä
kaatamassa puita, pudottamassa pesiä
pöllöjä
pöllöjä
kurkeen suolla,
joutseneen Rukajärven yllä,
sammakkoon pitkospuillavai lapseen ensimmäisellä koulutiellä
26.10.2010
LENTÄJÄ
Minä voin mennä, sanoit
voin lähteä
"katso etäämmältä tätä tähteä",
kuulin,
kengännauhat, vetoketjun
hattu päähän, askeleita,
eteisen oven auki jäävän
25.10.2010
VANKILA
He rankaisevat alastonta sieluaan
paljastavat itsensä purevalle ilmalle ja
tuomitsevat kylkensä nälästä kuolemaan
he hylkäävät kasvonsa ja pitkät luunsa,
tukistavat tukkansa ohueksi siimaksi,
tuulessa korvat paljaana soivaksi
ja tukkivat häpeästä oman suunsa
he kurittavat itsensä, haavoille lyövät,
silmänsä itkevät suomuille, itkevät ja juovat
he päästävät ajatukset nauruina pihalle, kaulapannan kanssa lenkille
rääkkäävät itsensä kielettömiksi, syyttömiksi ja syyllisiksi
kuka päättää kuka saa elää ja kenet vangitaan.
paljastavat itsensä purevalle ilmalle ja
tuomitsevat kylkensä nälästä kuolemaan
he hylkäävät kasvonsa ja pitkät luunsa,
tukistavat tukkansa ohueksi siimaksi,
tuulessa korvat paljaana soivaksi
ja tukkivat häpeästä oman suunsa
he kurittavat itsensä, haavoille lyövät,
silmänsä itkevät suomuille, itkevät ja juovat
he päästävät ajatukset nauruina pihalle, kaulapannan kanssa lenkille
rääkkäävät itsensä kielettömiksi, syyttömiksi ja syyllisiksi
kuka päättää kuka saa elää ja kenet vangitaan.
23.10.2010
ROOM SERVICE
Itäisellä viistokadulla
iltapäivällä kello neljä, ruuhka-aikaan
elämänviiva pysähtyy paikassa minne toiset eivät yltäneet
keskustan hotellin viidennessä kerroksessa, lakatulla tammiparketilla
kerää värit auringosta
valon verhojen raosta
antaa kaiken solisluulle
tähän, ja tuohon osa
ala-aulan, hissimatkan, käytävän ja huoneen keltaisten seinien takana
vielä kerran navalle,
kerran vielä alle, ja
kainalokuoppaan sormet
pöydälle asettaa, ovenpieliin kiinnittää,
ikkunalle ja pimeimpään nurkkaan saalistaa, ja matolle
puristaa pakaroista, kääntää ympäri ja alusta aloittaa,
toisen oma
huomenna huomenna, ja
ylihuomenna
iltapäivällä kello neljä, ruuhka-aikaan
elämänviiva pysähtyy paikassa minne toiset eivät yltäneet
keskustan hotellin viidennessä kerroksessa, lakatulla tammiparketilla
kerää värit auringosta
valon verhojen raosta
antaa kaiken solisluulle
tähän, ja tuohon osa
ala-aulan, hissimatkan, käytävän ja huoneen keltaisten seinien takana
vielä kerran navalle,
kerran vielä alle, ja
kainalokuoppaan sormet
pöydälle asettaa, ovenpieliin kiinnittää,
ikkunalle ja pimeimpään nurkkaan saalistaa, ja matolle
puristaa pakaroista, kääntää ympäri ja alusta aloittaa,
toisen oma
huomenna huomenna, ja
ylihuomenna
22.10.2010
KAHDEKSAN KLOVNIA
Taikuri on tapettu,
yleisön hurratessa, veri vuodatettu
maneesilla seisovat syytetyt,
suorassa rivissä talvea odottavat kuin tinasotilaat kaatuneessa sodassa,
tekonsa ovat pukeneet värikkäisiin vaatteisiin ja kasvonsa surullisiin suupieliin,
punaisiin huuliin,
ja yksi kyynel poskelle, toiselle toinen
suuri hattu olkoon suuri valhe, se peittää paljolta korvat
punainen nenä pieni valhe, valkoinen
henkselihousut jokaisella klovnilla,
jaloissa suuret kengät,
taskussa yksi salaisuus
paidoissa napit juopuneena huterassa rivissä,
kiinni toisissaan, että pysyisivät pystyssä,
kuusi kiiltävää ja yksi haljennut,
alhaalta ylös asti väärinpäin napitettu,
kahdeksas joukosta tiputettu
valehtelevat, että maneesille lumi sataisi
ja jäljet ikuisesti peittäisi,
päälle kasvaisi tie tai asfaltti
ovat kaikki yhtä mieltä,
ketään ei heitetä leijonille, pudoteta trapetsilta
nuoralla tanssivat ja juovat,
ilman turvavaljaita,
pellet.
yleisön hurratessa, veri vuodatettu
maneesilla seisovat syytetyt,
suorassa rivissä talvea odottavat kuin tinasotilaat kaatuneessa sodassa,
tekonsa ovat pukeneet värikkäisiin vaatteisiin ja kasvonsa surullisiin suupieliin,
punaisiin huuliin,
ja yksi kyynel poskelle, toiselle toinen
suuri hattu olkoon suuri valhe, se peittää paljolta korvat
punainen nenä pieni valhe, valkoinen
henkselihousut jokaisella klovnilla,
jaloissa suuret kengät,
taskussa yksi salaisuus
paidoissa napit juopuneena huterassa rivissä,
kiinni toisissaan, että pysyisivät pystyssä,
kuusi kiiltävää ja yksi haljennut,
alhaalta ylös asti väärinpäin napitettu,
kahdeksas joukosta tiputettu
valehtelevat, että maneesille lumi sataisi
ja jäljet ikuisesti peittäisi,
päälle kasvaisi tie tai asfaltti
ovat kaikki yhtä mieltä,
ketään ei heitetä leijonille, pudoteta trapetsilta
nuoralla tanssivat ja juovat,
ilman turvavaljaita,
pellet.
21.10.2010
VALINTA
Sä haluut olla vapaa ja rivistä valita,
sä haluut olla rauhassa ja viikkoja miettii,
päätä nollata ja taksiin nojata.
Sä sanot, että sä rakastat mua,
musta ei vaan koskaan tuntunu sille.
Sun rakkaus on kylmä, käännetty selkä
julmuudet vitsinä, huudettu silmille.
Sä haluut kuulla mun äänen, mut mä en saa soittaa.
Sä ladot säännöt pöytään, turha mun on ees koittaa.
Sä haluut elää täysillä ja kaikessa voittaa.
Sä sanot, että sä rakastat mua,
musta ei vaan koskaan tuntunu sille.
Sun rakkaus on kipeä, silmissä häpeä
seinässä reikä, huutaisit sille.
Sä haluut mun rakkauden, mutta sä tapoit sen
kirjain kerrallaan mä tajusin sen.
Baby, sä voit mennä baariin ja tiskille,
mä jään kotiin viskille.
sä haluut olla rauhassa ja viikkoja miettii,
päätä nollata ja taksiin nojata.
Sä sanot, että sä rakastat mua,
musta ei vaan koskaan tuntunu sille.
Sun rakkaus on kylmä, käännetty selkä
julmuudet vitsinä, huudettu silmille.
Sä haluut kuulla mun äänen, mut mä en saa soittaa.
Sä ladot säännöt pöytään, turha mun on ees koittaa.
Sä haluut elää täysillä ja kaikessa voittaa.
Sä sanot, että sä rakastat mua,
musta ei vaan koskaan tuntunu sille.
Sun rakkaus on kipeä, silmissä häpeä
seinässä reikä, huutaisit sille.
Sä haluut mun rakkauden, mutta sä tapoit sen
kirjain kerrallaan mä tajusin sen.
Baby, sä voit mennä baariin ja tiskille,
mä jään kotiin viskille.
20.10.2010
KÄVELYLLÄ
Tänään ei tunnu siltä, ei tuulelta tienviitassa, pudonneilta lehdiltä ojanpientareella, sullotuilta jalkakäytävällä, ei tunnu siltä että varjot valaisisivat kujia, pimeitä ja piilossa olevia, ohikulkevilta katseilta, täpötäydeltä pöydältä lämpimässä ravintolassa kahden ikkunan takana, viiden korttelin päässä, paikassa, jonka parkkipaikalle mahtuisi vielä yksi auto, jos uskaltaisi ajaa, eikä pelkäisi taustapeilissä asuvaa pimeää, tuulta puiden oksissa ja peltikattojen kolinaa, vauhdilla ikkunaan iskeytyvää talitinttiä, ja naapurissa asuvaa koiraa.
19.10.2010
SIVELLIN
Minut on maalattu vaaleanpunaisella tähän tuoliin, ääriviivat mustalla, rajattu sekavaksi, en voi istua enkä maata, silmiä ummistaa siltä, jota tuskaksi kirjoissa kutsutaan
se makaa sohvallani ja tuijottaa hievahtamatta eteensä
kohentelee tyynyjä päänsä alla, eikä anna katseensa hetkeä levätä
jos suljen silmäni,
se katselee uniani,
lupaa kysymättä jakaa onneni
ja pelkäämättä kulkee kanssani pimeässä, varjoissa,
joita kuu ei valaise eikä aurinko sokaise.
se makaa sohvallani ja tuijottaa hievahtamatta eteensä
kohentelee tyynyjä päänsä alla, eikä anna katseensa hetkeä levätä
jos suljen silmäni,
se katselee uniani,
lupaa kysymättä jakaa onneni
ja pelkäämättä kulkee kanssani pimeässä, varjoissa,
joita kuu ei valaise eikä aurinko sokaise.
18.10.2010
AHDASTA
Sinä voit mennä nukkumaan,
painaa unista raskaan pääsi tyynyyn ja kuvitella,
se olen minä,
minun tuoksuni ja kaareva kylkeni,
hitaista tarinoista kohoileva rintani,
lämmin vatsanukka ja kuulevan korvat
minä annan unillesi aikaa tottua pimeyteen ja silmillesi hämärään,
minä puhallan pahan pois kerralla,
ohitan juosten lasten pilkkanaurut ja pysäytän kyyneleet,
niskassa harhailevan lumipallon ja terävät kivet kämmenissä
kuulen kuinka sydämesi laukkaa
hennolla väritetty ihoni makaa maassa,
poskella sylkeä ja kuraa rikkinäisellä paidalla,
ja kaikki kuulevat,
hitaat ja hiljaisetkin,
ja mykät näkevät,
seuraavat katseella kasvojeni viivaa,
kulkeutuvat vatsalle, lantiolle ja nivusille,
odottamaan hiljaisuutta nauravassa luokassa
ohittavat naarmut polvissani ja jatkavat matkaa,
ohi pohkeitteni, alas nilkkoihin,
kietovat varpaideni ympärille hyppynarut ja seinäpallot,
välitunnilla lukitut vessan ovet ja katkenneet sauvat,
tunkevat jalkani liian pieniin kenkiin,
ja sinä tulet,
ja puhallat kenkäni henkiin. 17.10.2010
LÄHDÖSSÄ
Kurjet nostattavat siipien alle tuulen ja puhurin,
jotta muistaisimme kaurapellot ja metsät,
vedet, joet ja kalat
ja antaisimme niiden olla röyhyjä, honkia, ahvenia ja tuhatpäisiä särkiparvia
ja lumipatjan alla kasvaa vahvoiksi ja valtaviksi,
koristamaan teitä ja polkuja, ojia ja meriä, ja metsän vesiä
vedet, joet ja kalat
ja antaisimme niiden olla röyhyjä, honkia, ahvenia ja tuhatpäisiä särkiparvia
ja lumipatjan alla kasvaa vahvoiksi ja valtaviksi,
koristamaan teitä ja polkuja, ojia ja meriä, ja metsän vesiä
keväästä syksyyn, kurkien tulla ja asua.
16.10.2010
PÄÄTÖNTÄ MENOA
Tiedäthän miltä minusta tuntuu,
kun sateet kulkevat kiireessä ohitseni enkä ole tässä,
joet juoksevat vapaina ja harmaat pilvet taivaalla,
kaikki tuttuja keskenään
niin kuin polveni, jotka puristuvat toisiaan vasten nälästä
lihatiskillä kassajonossa kotona töissä kirjastossa kuntoutuksessa terapiassa lenkillä pyykkituvassa vanhempainillassa pelimatkalla sossussa kelassa kauppahallissa äiti
pitäisi olla, enkä osaa päättää, rasvatonta vai luomua.
15.10.2010
VANHAT KARMIT
Iltaisin riipun ikkunassa ikävöimässä ystävää.
Puiset karmit painavat nahkaani synkkiä ja pimeitä suortuvia,
sormenpäihini kiireisen kaupungin katuja.
Portailla pakkanen puree
ja pyrkii sisälle.
Talvella mieli ei jaksa kävellä.
14.10.2010
KUKA MINÄ OLEN?
Ehjät kodit nuokkuvat kerroksittain ja takoissa palaa valkea.
Olen rannalle huuhtoutunut makean veden virttynyt tukki.
Päädyin istumaan tälle sohvalle kynät kädessäni, pureskellut
höyhentossut palelevissa jaloissani.
Minä olen se,
joka näkee loputonta unta eteiseen kuolleesta koirasta.
Olen läpikäydyn oven nariseva sarana,
niska etukenossa,
hartiat kupissa, enteilen päänsärkyä.
Hiukseni on valettu permanenttiin, joka suoristuu sanoista.
Riippuvat rintani ovat revenneet vatsalle,
makkarat kurtussa, yksi – neljä
tyhjät sivut sylissäni,
suonet risteilevät reisilläni.
Totuuden puristan hiilestä
olemattomilla kynsillä,
turvonneissa sormissani.
13.10.2010
NEULASILLA
Kaikki puut kaadettu, kuuset
männyt, koivut, juuriltaan työnnetty
missä polku, neulasilla astella
kivillä kuumilla juosta, haavoille huohottaa
missä kuusen oksia kurkottaa, männyn
kiharasta roikkua, kaksinkäsin
tippua
missä kävyistä kudottu peitto, sammaleelle
pää laskea, jalat juurille.
VALEHTELEVAT
Sanovat
jos juoksisit suoraan ajovaloihin
ajaisin päällesi jarruttamatta
pysähtyisin kun vartalosi ruhjoutuisi
konepellille ja koivet kolahtaisivat tuulilasiin
en kirkuisi kauhusta.
Nousisin ylös autosta,
tarkistaisin peltivahingot, ja kynnet
valkoinen muuttuisi raidalliseksi,
jättäisi selviä jälkiä, selvitettäväksi
soittaisin poliisin paikalle.
Kuka nostaisi peuran pois konepelliltä
korjaisi sirpaleille levinneen tuulilasin
siivoaisi punaisen puron, joka juoksi joelle asti.
jos juoksisit suoraan ajovaloihin
ajaisin päällesi jarruttamatta
pysähtyisin kun vartalosi ruhjoutuisi
konepellille ja koivet kolahtaisivat tuulilasiin
en kirkuisi kauhusta.
Nousisin ylös autosta,
tarkistaisin peltivahingot, ja kynnet
valkoinen muuttuisi raidalliseksi,
jättäisi selviä jälkiä, selvitettäväksi
soittaisin poliisin paikalle.
Kuka nostaisi peuran pois konepelliltä
korjaisi sirpaleille levinneen tuulilasin
siivoaisi punaisen puron, joka juoksi joelle asti.
KADUNKULMASSA
Vaikka alkaisi uusi elämä ja uusi päivä,
ja yö ja ajanlasku ja kaikki
ja kaikkialla poukkoilisi perhosia ja lintuja,
madot kuivuisivat asfalttiin
ja siilit kulkisivat tien ylitse satuttamatta itseään eikä niiden maito valuisi hukkaan,
eivätkä linnut jaksaisi juosta pilviä kiinni ja tippuisivat pesistään,
lehdet muuttaisivat kodeistaan ja tammenterhot etelään
kesä kasvaisi selässäni talveksi,
tähdet rypistyisivät valottomiksi,
ihmiset istuisivat kodeissaan yksin ja kylmissään
ja naapurin lapset nääntyisivät nälkään
valot sammuisivat Hämeenkadulla ja keskustorilla ja meillä,
kauppiaat sulkisivat ovensa aamulla, eikä kukaan tulisi avaamaan,
vaikka sinulla olisi nälkä,
minusta tuntuu, sinua varten.
12.10.2010
VAELTAJA
Sateen voi puhkaista yhdellä siiven iskulla, kastua
kuin lohet joessa, jotka vaeltavat vapaina,
nousevat koskesta koskeen kutemaan
kidukset huohottaen, jäävät auringon kylkeen odottamaan, perhosia
jotka putoilevat terälehdiltä ruohikkoon, piiloon pisaroilta,
etteivät ne hakkaisi heikkoja siipiä hengiltä.
kuin lohet joessa, jotka vaeltavat vapaina,
nousevat koskesta koskeen kutemaan
kidukset huohottaen, jäävät auringon kylkeen odottamaan, perhosia
jotka putoilevat terälehdiltä ruohikkoon, piiloon pisaroilta,
etteivät ne hakkaisi heikkoja siipiä hengiltä.
POHJOISTUULI
Haapojen havinaa, vailla maisemaa
korkeutta, valoa
puiden latvoja
ääntä, mekkalaa,
siiveniskuja, auraa, ympyrää
mielikuvia onnellisista,
jotka pääsivät tänään lähtemään.
korkeutta, valoa
puiden latvoja
ääntä, mekkalaa,
siiveniskuja, auraa, ympyrää
mielikuvia onnellisista,
jotka pääsivät tänään lähtemään.
11.10.2010
SAALIS
Raotin raskasta ovea,
tuli kylmä, tuli kolea
oven aukaisin,
lensit vapauteen, ja takaisin
huomenna laitan avaimen oveen,
kolmesti kierrän ja suljen sen
avaimen heitän kiehuvaan jokeen,
tulkoon hauki ja syököön sen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)