KAIKKI EI NÄY

kaikki ei näy
yhtä kirkkaana kuin vesipisarat
puhtaassa lasissa tai joen uomista yli tulvineet
pelloilla ja talojen pihoilla, aittojen alla
         ikkunan

ei näy lintujen lento matalassa vedessä
siipien lyönnit, lähtökiihdytys
kohti kotia
jokireunojen kivet, tyrskähdykset pientareilla eikä
alhaalta paistavat pilvettömät päivät
ei näy pyrstöjen lyönnit veden sylissä
sylissä missä kivi muuttaa muotoaan

TARINA

tämä on tarina käsistä

kalpeista ja kylmistä
ne kulkivat kyljilläni, aamuisin

kun olin vielä unesta valoton

pimeydestä nousemassa, polvista taipeissani

niistä tunsin sinut, vaikka et sanonut sanaakaan

nostit vain peiton nurkkaa ja paidan helmaa

kysymättä suutelit niskaani ja kysyit kelloa paljonko?

en jaksanut vastata

olin matkalla

käsi kaulallani, toinen reidellä

nautin huulista ja peiton kulmasta

olkapäällä, pienistä nykäisyistä polvitaipeissa

niin minä heräsin sinulle, niin aamuisin

LOKKI

kalan tuoksu

ja vastapaahdettu kahvi

pehmeitä ja kiireisiä askeleita, laahauksia

mukulakivillä

aurinko hajotti valoaan
silmäluomilleni, penkille

ja muoviliinoille minkä ääressä

kiharatukkainen tyttö söi jäätelöä ja

naisen kulmien välissä oleva ryppy vanhensi.

yhdellä tuoleista istui lokki.

niin minä heräsin.

TUULESSA

tällaisessa tuulessa

         ei kuule ajatuksia eikä polvien naksahtelua

eikä tässä valossa

kun kaikki lamput ovat sammuneet ja osa kytketty pois päältä

         voi nähdä minua

tähdet ovat pudonneet taivaanrannan taakse

ja kuu kääritty kelmuun

viipaloitu lautaselle josta nopeimmat noukkivat paksuimmat siivut

kuka olisi uskonut

että jonakin iltana syömme kraatereita

keräännymme yhteisen pöydän ympärille lautasilla

hiekkaa ja pölyä, kuukävelyitä

vuodelta jolloin minua ei ollut

eikä paksuja reisiä, väsyneitä käsivarsia

ei ryppyisiä poskipäitä, joissa pystyviivat vahvistuvat

päivä päivältä tuuli ottaa niihin enemmän

ja puhaltaa lopulta vaatteetkin yltä

TURHAA.

turhaan

pesen itseni sinusta

kun en kuitenkaan pysy poissa

näistä lakanoista, kylpyvesistä

löydän itseni aina uudestaan

etsimässä seinältä varjoasi

kuivaamaan kosteat kasvoni

PYÖRÄRETKI

olisin vajonnut kai ojaan tai hukkunut ohrapeltoon

jos et olisi ajanut rinnallani

ohittanut samoja kuoppia, ahomansikoita

sammakonreisiä, kurjenmiekkoja ja heinäsirkkoja

Oi niitä kuulimme!

kesäöinä ja pilvipäivinä

kurnutusta ja hyppelyä, pellonreunalla 

heinäsirkkojen ja Siriuksen lentoja, täysikuita

ohjasit minua hiekkatiellä pelkällä katseella

nuolit huuliani ja veit minut saunaan 

näytit lauteilla polun metsäni reunaan

ja vaahdotit saippuan hiuksissani

pesit hiestä märän selän

olit kova kun asettelit itsesi minuun ja

söit silmilläsi kaikki sammakot ja kukat ja ohran ja kauran,

kaikki sen tien varrelta mistä juuri tulimme

OTAVA

näen Otavan

ja kolme muuta tähteä

suljen silmät talviyössä, että äärettömyys näkyisi

pelkään, että askelten ääni rikkoo yksinäisyyden

vain tähtien kuviot soivat

pitävät kiinni kädestäni kylmässä

PERHONEN

nostit kivirappusilla

itkevän perhosen

sormenpäillä ja käärit kämmenesi sisään

aukaisit auringolle

lämmittelit kaksin käsin, silittelit lakanaan

hyllylle pinoon

avasit keväällä, puhtaana

lensi taitoksesta

aukaisi tyynyliinalle siipensä

ja pelkäämättä nosti tuntosarvet kohti valoa

KYLMÄ KELLARI

mahdottomat ajatukset olen lukinnut kylmiin kellareihin

kovertanut tiilien väliin ja pölyisiin nurkkiin

pudottanut herkimmät kohdat lattialle

paleltumaan paljaalle betonille

kylvänyt sokean sielun

hapuilemaan pimeässä turhaan tukea

etsimään kaidetta, näkeviä silmiä

portaita ulos, ikkunalautaa linnuille laulaa

SISÄÄN - ULOS

tänään katseesi on tyhjä.

sanasi hitaita ja halpoja.

mikään ääni ei peitä sinussa asuvaa tyhjyyttä.

minä olin vain ovenkarmi.

sisään - ulos - sisään - ulos

TIEDÄN ETTÄ IKÄVÖIT

päivät ovat raastaneet

sinut minusta

etkä enää usko

siksi et soita

et halua kuulla ääntäni vaikka tiedän että ikävöit

kuulen sen korvissani

silloin kun lähdet töistä
ja mietit että viimeksi minä soitin juuri silloin

silloin kun sinä halusit kuulla minun ääneni

silloin kun sinä olit yksin ja ikävöit

silloin minä soitin

IHOSI

äänesi on vaipunut seiniltä, jäljet

kadonneet hiekasta, imuroitu

pois lattialta
vaihdettu lakanat, silmiesi korkeudelta kasvopyyhe

palautin kirjasi.
lähetin sen 1. luokassa kiireellisenä
ja kirjattuna, posti kuljetti suruni
liimattu merkki kyljessään

niinkuin sinä olet minussa

ihosi on yhä tässä huoneessa 

OMENA.

joskus
pitää hyväksyä että ei voi
joskus
unohtaa, keskittyä
omenan kuoreen, terävään veitseen
katsella kun sormenpäät hipovat
täydellisyyttä

LUMI SULAA

pakkasessa

tunto häviää sormenpäistä

palatakseen
vasta kun lumivalkoiset viivat piirtyvät kahvimukin kylkiin

ja sulanut lumi virtaa vapaana

kutittaa nipistelee

täpötäydessä kahvipöydässä
kuin rakastuneiden kasvot viljapellon laidassa

THE GORGEOUS BLOGGER

Sain tunnustuksen Inkalta Fantastinen Norsu blogista. Kiitos Inkalle :)
Milloin aloitit blogisi?
Lokakuussa 2010.
Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea blogisi käsittelee?
Kirjoitan blogiini runoja.
Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Varmaan se, että yritän saada julkaistua joka päivä uuden runon. Siinä en ole onnistunut, mutta blogini auttaa minua kirjoittamisprosessissa, joten pidän sitä tärkeänä itselleni.
Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Halu kokeilla jotakin uutta. Tarvitsin myös silloisessa elämäntilanteessani motivaation kirjoittamiseen, joten blogin myötä kirjoittamisesta tuli melkein päivittäistä.
Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Nimen ja ulkoasun. Harva se päivä. Mutta olkoon, nyt olen tottunut jo nykyiseen ulkoasuunkin siinä määrin, että se taitaa jäädä. Ainakin vähäksi aikaa:)

PILVIPÄIVÄ

pilvipäivissä on sanomattomia sanoja

puhumattomia kirjaimia

virkkeen alussa

ja piste lopussa

unohdettuja lauseita

rakennettuja pilvilinnoja

suuria palikoita

kirjaimia pitkin lattiaa

kerrostalo
rivitalo
kotitalo

kuontalo

lattialle leikattu ja levitelty

VARJOT KAATUVAT.

kujalla

valoa ikkunoissa, pienissä ruuduissa

siniset verhot

korkeassa huoneessa

kaappi seinällä

varjot kaatuvat lattialle

ikkuna tuolille

NÄMÄ KYYNELEET.

nämä kyyneleet nämä ovat kirkkaita läpinäkyviä pöydän naarmuisella pinnalla kimmeltäviä nämä ovat villamaton katkennut nukka ja nurkassaan sammuva lamppu nämä ovat lasiset kaapin ovet ja kirjat pölyisillä hyllyillä nämä ovat kuluneet fraasit ja omistuskirjoitukset lukemattomien tarinoiden takana nämä ovat likainen lattia ja kuutamoyö jäätyneellä järvellä vapaana virtaavalla koskella nämä ovat karhea kivi silittävä käsi nämä ovat lempeät sormet ja uusi päivä nämä ovat silmät jotka vihdoin näkevät nämä ovat minulle nämä kyyneleet