MUISTAN.

muistan vain yhden eilisen

muistan äsken

mutta minulla on tuhat menneisyyttä

ei tulevaisuutta

HEART ASKS.

pelko asuu sisälläni
se on kaivertanut pikkuhiljaa reitin suonieni läpi
vatsaontelosta sydämeeni eikä lähde pois
ei suostu muuttamaan muualle

kuuntelen "Heart Asks Pleasure first"
ja haluan
         minäkin

HAPPY BIRTHDAY MY PRINCESS.

torstaina kauan kauan sitten illansuussa syntyi pieni tyttö
ensimmäisen yönsä nukkui vaaleanpunaisessa nutussa
nopeasti vieri vuosi toinenkin
tänään täyttää yhdeksäntoista
niin on mennyt vuosia noista pienistä hennoista kiharoista

nyt on tyttö pitkä ja uljas
kääntyy päät siellä missä kulkee
äiti silti vielä syliinsä pienen tytön sulkee

Here is a song for You:)

KIRJOITETTU YLÖS.

emme voi muistaa kaikkea jotkut asiat on kirjoitettava päiväkirjaan toiset almanakkaan kumman kynä on terävämpi kumman sana painava

SYKSYÄ ILMASSA.

piha on tyhjä

ja omenat pudonneet

punaposket hajoavat lehtien alla

tuoksuu kypsä kesä

tuoksuu puolukan varpu mustikka

MINUT.

ottaisipa joku minut

turhia kyselemättä kävelyttäisi

ruokkisi ja rapsuttaisi

avaisi ilolla oven

MERIMIES.

sellaisena iltana on harvoin lunta

sellaisena iltana kävelee yleensä yksin kotiin

ja palelee koko matkan

sellaisista öistä ei muista muuta

kuin kaarevan tummapuisen baaritiskin

täyttyvän tuhkakupin

punaiset silmät ja savuhämärän

jossakin soi J.Karjalainen ja päässä

vieressä vieras käsi ja uusi iho

karvainen mutta pehmeä

koskettaa rintoja sekä selkää

hivelee jalkoja ja ottaa kysymättä

niin makaa merimies

ja aamulla lähtee

SULJETAAN OVEN TAAKSE.

kun hiljaiset hetket vähenevät

äänet pään sisällä kertovat

että eivät halua herätä jokaiseen aamuun

voisivat jättää väliin yhden tai kaksi mutta eivät kaikkia

ja että ovat väsyneitä toisiin ääniin

niihin jotka puhuvat päälle eivätkä kuuntele

niihin jotka ovat oikeassa eivätkä lakkaa puhumasta

sellaiset äänet ovat kimeitä ja yksitoikkoisia

nauru karkeaa ja vahingoniloista

se täyttää kaikki huoneet talossa

sitä kohti voi kulkea mutta ei halua

ja että ovat väsyneitä niihin jotka puhuvat

kadulla huoneissa käytävillä eteisessä

katonrajassa

puhuvat sinusta mutta eivät sinulle

sellaiset äänet ovat hiljaisia eikä niitä voi kuulla

elefantit kuulevat sellaiset äänet, ja koiratkin, kai

sellaiset äänet sokaisevat kuulijansa

sellaiset äänet pitäisi sulkea oven taakse ja jättää sinne yöksi

pimeäksi yöksi

ei valoisaksi kesäyöksi vaan syksynpimeäksi

tuulevaksi ja kosteaksi

JOS SAISIN.

jos saisin päättää loppuisi

sota sorto ja ilkivalta

loppuisi alistaminen väkivalta ja valheet

jos saisin

haluaisin sylin sateen ja suudelmia aamunkoitteessa

laahustavan auringon

jos saisin

ottaisin kiinni säteen

lämmittelisin silloin kun sinä olet poissa

KUVITUSTA VAILLA.

kuvittelen että minä osaan kuvittelen että olen oikeassa että tiedän kaikesta kaiken elämästä ja likaisista vesistä juoksevasta hiekasta soramontuista kuvittelen että kuulen kaiken että näen selvästi että erotan sateenkaarista sävyt vaaleanpunaisesta pinkin pyöreät kivet kuvittelen että olen onnellinen kuvittelen että olen onneton että etsin jotain mikä on hävinnyt päivistä öistä kuvittelen että kuvittelen

ÄÄNIÄ.

ääniä sivulla ja takana

hätkähdän kuusenoksan heilahdusta linnun
pyrähdystä kannonnokalta

kivet ropisevat jalkojen alla ponnahtelevat

eteen osa ojanpenkalle

väistelen kuoppia ja oksia

pudonneita käpyjä

haistelen ummehtunutta tuulta

viipyvää kosteutta

iholla joka ei kuivu pois

KIRJASTOSSA.

Ensimmäisenä huomioni kiinnittää naistenlehden kannessa universumin kaunein vuodelta 1975. Ryppyiset kädet ja pulleat siniset suonet kämmenien päällä saavat silmäni seuraavaksi. Vasta sitten huomaan suuren hatun ja aurinkolasit.
- Helvetti saatana sitä hakattiin ja vedettiin hiuksista, kuulen mutta ihmettelen. Kenelle nainen puhuu, korvissa ei ole kuulokkeita. Vieressä ei istu kukaan, vaan tuolin on varannut naisen kirjava mekko. Se meinaa tippua tuolin jalkojen väliin.
- Mul mul mul seli seli vali vali kaikki vaan eikä missään saa olla kunnon veronmaksaja kunnon kansalainen tamperelainen siellä vaan hakattiin kaikki ja vedettiin tukasta.
En jaksa seistä vaan istahdan tyhjälle nettipaikalle. Näpyttelen kirjastokortin numeron ja salasanan. Nainen ja aurinkolasit häipyvät sadatellen kirjaston aukioloaikoja ja kaikkien oikeutta käyttää kirjaston palveluja. Odotan neljä minuuttia, että kone avautuu. Ajattelin päivittää blogiani ja katsoa onko Karoliina jo löytynyt. Vieressä olevalla koneella istuva nuoripari keskustelee lukion oppimäärästä. Tai no, enimmäkseen tyttö on äänessä. Mikään ei tunnu olevan kunnossa. Yritän välttää kuuntelemisen ja keskityn kirjoittamiseen. Oikealle istuutuu pitkätukkainen mies. Hän hakkaa pikanetin näppäimistöä ja vilkuilee väliseinän takaa, pelkää kai, että joku huomaa millä asialla hän on. Vastapäiseen tuoliin istuu nuori mies, jonka huulet on lävistetty ja tukka ajeltu.
- Matikka vai reaali. Ei tarvitse kirjoittaa mutta äidille voi kehuskella psykoanalyyseilla, sillä että oma pää on kunnossa. Mä en ymmärrä kyllä yhtään mitään taas noista. Pitäisiköhän mun mennä aikuislukioon? Olen ajatellut sitä, mutta mistään ei saa selvää mitä kaikkia kursseja siellä pitää käydä ja mitkä eivät ole pakollisia. 
- Yhymhhh yhymhhhh, poika mumisee. 
Tytön äiti soittaa.
- Moi. En mä tiedä, kun en ole paikalla katsomassa. MÄ puhuin lukion oppimäärästä! En mä sitä tarkoittanut. Kyllä mä tollasen asian tiedän. Huudatsä mulle?
Tässä vaiheessa pitkätukka saa tarpeekseen. Hän naputtaa näppäimistöä muutaman kerran kovaäänisesti ja poistuu. Huulilävistetty vaihtaa paikaa. Tulee istumaan minun viereeni. Minä istuisin mieluummin naisen vieressä, jolla on iso hattu ja aurinkolasit. Harmi, että hänkin vaihtoi paikkaa.

I REALLY DON'T KNOW.

talot aitat puiden alla

ovet avoinna

ikkunaluukut

mikään ei häiritse

sulje aurinkoa

ei kukat ei kukkivat oksat

oksiltaan tippuvat omenat

pilvet joilla tanssin

kuin polveni

pyörryttäviä huojuvia askeleita

ja minä

ja rakkautemme toinen näytös

kun jätit minut nauraen

lähdit

vasta nyt näen pudonneet omenat
lehtikasan alle hautautuneet

alakulo ja ikävä

enkä tiedä elämästä vielä mitään

*****

Joni Mitchell: Both Sides Now

PÄÄ AJATUKSET JA NENÄ.

tyhjennetään pää ajatuksista nenästä suusta otetaan pois silmät näkö ripset huulet ripustetaan kaulalle korvat ja juotetaan poskille katkerat juomat lähdetään kaupungista pysähdytään maitolavan vierellä matkalla koloihin autiotaloihin hiirien kulkemille kujille soudetaan niemen ohi saareen kierretään taivaalla pudotaan korkealta ja upotaan kylmiin vesiin laiturin alle puhalletaan ilmakuplia kohotaan pinnalle pyristellään ulos turkeista ravistellaan pisarat istutaan nurmikolle koivun alle muistetaan talvi unohdetaan se ja aloitetaan alusta aloitetaan kesä

MUISTO.

muistellaan niitä hetkiä jotka tahtovat meitä muistellaan juomia huulilla muistellaan tupakka karvaiset kädet litteät sormenpäät muistellaan hiki joka virtasi rintojen välissä mahalle asti muistellaan sydämen sykkivä kiire huohottava rytmi korvasta korvaan muistellaan nopea tahti bassojen jytke ja kostea ruoho silmien katse auringon kuuma tuike ja illan valo

ILLAN PIMEÄSSÄ.

pimeässä

olen virvatuli

ikkunassa

ikävä

ovella

olen vastassa

sylissäsi

vaakalintu

KIRJOISSA.

kirja kädessä pyyhkeellä eilisen lehti

ihosuomut avoinna

hän ottaa vastaan tuulen

kiville lyövät laineet

pilvien välistä säteet

juoksijat ovat pukeutuneet

hengittäviin asuihin

polyesterikuidut läpäisevät kaiken:

askeleet

huohotuksen

hien

nokkoset

tihkusateen

kaikki pääsevät lähelle

jokainen iholle

vasta viimeisellä sivulla

rakastuneet saavat toisensa