31.12.2012

YÖN PIMEÄ PELKO.

te molemmat
villisiipiperhosen leiskuvat siivet
yövytte sisälläni
karkoitatte yötä pelkäävät ajatukseni
sinne
missä valoionit sulavat mustaan
         tanssivat
         täyttävät
kaiken pimeän
kaiken sen
mikä minulle näyttäytyy


koska eniten pimeää pelkää valo:
pelkkä kosketus saa valon kaikkoamaan
ja voi mennä tavattoman kauan
ennen kuin sen saa taas rauhoittumaan
suostuteltua
         palaamaan

28.12.2012

JÄLKILÄMMÖSSÄ.


vaikka lähdöstäsi on aikaa
olen silti onneton
en vuoksesi
en
en vaan tiedä miksi
ajattelen

ajattelen sinua aina
koko ajan
jatkuvasti alati
yhä

miksi vielä asut minussa?
miksi korjaat
         vuotavaa kattoa
         kaatuvaa seinää
naulaat irronnutta listaa?

kerro sinä
puhu pyydä
auta minua olemaan
valmis
olemaan yhä

29.11.2012

MITÄ MUUTA JÄTIN JÄLKEENI?


mitä muuta jätin jälkeeni
kuin kylmät
sijaamattomat vuoteet
tunkkaisessa huoneessa
poltettujen sormenpäiden kuvat
tuhkakupissa


ylläni häilyivät jähmeät kasvot
sormet pitivät otetta
syöttivät minulle punaista lankaa
joka valui sängynlaidalta lattialle
yritin nousta
mutta
liukastuin pimeään


mitä muuta jätin jälkeeni
kuin järjettömän raa’an naurun
pitkin kuolleen ihoni pintaa
         selkäpiitäni
                   kirivän

19.11.2012

NAAMIOHUVIT.

kun tapetoin eteisen seinää
etelästä tuotu
puinen naamio
         ahdistunut puunpalanen
suu ammollaan
silmäreiät auki
tuijotti ilmeettömänä vastaan
         kaikki nämä vuodet
kuunnellut minua kuin äiti lastaan
hermostumatta
pienistä, kaikesta
suuresta
         joka palasiksi
yhdellä sanalla paiskattiin

13.11.2012

TYHJÄ MIELI.

tyhjä mieli
kuin villahahtuvan
ote asioista, jotka painavat
pään
ja hartiat
etkä jaksa muuta kuin tuijottaa
odottaa
että käsi laskeutuisi
painaisi sormensa kattojen ylle
nostaisi auringon

17.10.2012

KAPULOITA RATTAISIIN.

mitä kirjoitan:

sanat rikkovat
ikkunan ja saven
         vuosisataisten pisaroiden kerrostumat
         ikiaikaisten rumpujen puhjenneet 
kalvot
         soivat
ilman rytmiä
     

29.9.2012

VAPAUS.

on liian paljon nähtävää
enkä voi jäädä
koska asiat eivät pysyisi samoina
etkä sinä voi muuttaa tätä kipua
ottaa pois
en tahdo
sinun katsovan sen vaeltamista
silmistä suusta sisään ulos
ja aina palaavan
samoja reittejä
minun pitää
ensin nojata
kantavaan seinään
vasta sitten voin palata

27.9.2012

KIPUA, VAIN KIPUA.

päivittäin
mietin
nykyään päivittäin
millaista olisi
jos ei koskisi
millaista olisi
jos saisi vain herätä

mitä sitten tekisin
hymyilisinkö enemmän
siivoaisinko ja lukisin
mitä ihmettä
sitten tekisin

päivittäin
mietin
nykyään päivittäin
millaista olisi
jos nukahtaisi
millaista olisi
jos vaan nukahtaisi
eikä koskaan enää
heräisi

26.9.2012

AARNIOMETSÄ.

suorat rungot
seisovat
valuttavat lehdet ja kirkkaat pisarat
samalla paikalla
satoja vuosia
ikimetsien mustat pinjat

20.9.2012

PIMEÄN SILMÄT.

pimeän silmät
ovat päiviä kirkkaammat

18.9.2012

YÖPERHONEN.

uni
on kiillottanut katon
karvakehrääjät
pöyhyttelevät putoilevia lehtiä
kun
seuraavan kerran nousen
taivas tulvii
ikkunoista
ja seinillä
ajelehtivat pilvet


17.9.2012

PIMEÄSSÄ.

verhojen laskokset
rytmittävät
lehtien liikettä
seinällä
ja katossa
huojahtelee
aaveiden jono
kuoleman pelko


JOS MEITÄ OLISI KAKSI.

en minä sitä
että sinun pitäisi
joka päivä
kävellä vastaan

enkä sitä
että sylissäsi
olisi kimppu ruusuja

vaan, että
yhdessä
avataan kaikki verhot
luetaan lehdet
aamuhämärässä
kynttilän valossa
siivotaan
kukaan ei huomaaa
kaappien alla pölyä
kumpikaan ei välitä

13.9.2012

AIHIO.

Tyttären ilo.
Ja nauru.
     Räkänauru.
Soliseva kutina,
joka tavoittaa kainalot,
     vatsanalustan
     ja polvitaipeet.

8.9.2012

ENNEN UNTA.

luomet tipahtavat
aiheuttaen kipua
valuttavat suolavettä
en halua vielä nukahtaa
en nähdä aamua
jolloin heräsin ihmetellen
miksi kello ei soinut
vaikka muistin että näin unta
josta en halunnut nousta
en halunnut luopua
en vielä
en niin kauniista
miehestä
jonka vaaleat hiukset
näyttivät kihartuvan niskasta
ja karhea hymy tarttui minuun
aloitti silmistä ja päättyi

6.9.2012

ALUN PERIN.

olin avoin
sivut jäivät tyhjiksi

3.9.2012

HÖYRYJÄ.

kun ikkunat lakkaavat läikkymästä seinille
viileys sulattaa itsensä
jalkapohjiini
kiipeää kohti vatsaa
vaikka en tunne ketään
käsietäisyydellä
tässä
tai tuolla
mietin sinua
enimmäkseen juuri iltaisin
makaan yksin
enkä halua enää mitään
olen valmis kaikkeen
ja kaikkea varten
puhdas
tarpeeksi kylmä
lämmetäkseni


29.8.2012

EN MILLÄÄN JAKSAISI.

en malta odottaa
että lehdet lähtevät
irrottautuvat matkalle
jonka määränpää
on tuntematon

en millään malta odottaa
että kurjet
muuttavat mukana
lentävät punaisessa aurassa
ja rääkkyvät

en millään malta odottaa
että juureni jäätyvät kiinni
tähän maahan
riisuttujen oksien alle

en millään malta odottaa
että lumet sulavat
että saan kenkäni irti
ja pääsen kotiin
olen vapaa lentämään

en millään jaksaisi odottaa
että lämpö kuivattaa
valuvat ikkunat
että valo osuu nurkkiin
ja silmut täyttävät ikkunan

27.8.2012

ALUSTA LOPPUUN.

jos on täynnä
loukkaavia sanoja
         perkeleitä
miten ne saisi ulos?
kuulostamatta katkeralta
kuulostamatta siltä
että haluaisi kalvaa
sisuskalut ulos ja syöttää sudelle
kun ei kuitenkaan tunne
nälkää
eikä janoa
ei häntä kohtaan

25.8.2012

HEREILLÄ.

unensyövyttämä
ajatuskatko
sisälsi suolenpätkiä varpaat
kukkaruukun
ja kuumankoiran
tehokkaimmillaan hän oli
juuri heränneenä
kun uni oli karistellut hiekat
ja kiillottanut katon
kun hän seuraavan kerran nousisi
taivas tulvisi
ikkunoista
ja seinillä
ajelehtisivat pilvet

19.8.2012

VALOSSA.

riita
pesi valkoiset sukat mustiksi
ja seuraavana yönä
uneksin
tummasta
vedestä joka puristi minua
tarttui hiuksista
ja valutti kohti pohjaa
kasvustoja

missään ei ollut koskaan
ollut niin kaunista

eikä missään
koskaan
kapea valokuilu
ollut osunut niin suoraan alas
siipien saattelema

16.8.2012

JANO.

huoleton katseesi
ylittää
kasvoni
leuankärkeen
valuneen janon

pölyisessä huoneessa
hengität
kuivaa ilmaa
huohotat
että et kuulisi
kiskojen kolinaa

15.8.2012

SYYLLINEN.

unessa
sudet
ajavat minua takaa
vaikka herään
silmät viiltävät
sänkyni yllä
tunkeutuvat
hiestä kostean
turkin alle


8.8.2012

YKSINÄISEN NAISEN MIELI.

pimeässä huoneessa
ikkunalaudalla kukkia
         tapetit
         seinät raollaan

pöydänjalat kaukana toisistaan
liina virkattua pitsiä
valkoinen
lautalattia selän painua
rinnan päällä hellä paino
         huulia hivelevä
kuun valo

5.8.2012

PUHU.

sanoja
jotka putoilevat itsestään
pimennetyille ikkunoille
valuvat käsistäsi kuin tippuvat tähdet
         ruispelloille osa
         osa puhkaisee reiän betoniseinään
hajoaa pilveksi
lattialle
kenenkään huomaamatta

lopulta
sinä hylkäät
reikäiset seinät muovimatot
ja minä
nostan lattianrajasta
         palasista pienimmän
         ja
         maistan
tähdenlennot pakenevat ikkunoista
verhot palavat

26.7.2012

LAPSI.

löysin itseni lapsena
vuosien takaa
kuinka mykistävää
         paljasta
huomata
jo tuolloin olleensa alakuloinen
         nähdä kaikki
hämärän takaa
pimeässä

21.7.2012

MATKA.

ihmeellinen
kalvas valo
hehkuu huoneen nurkassa
pölyverhot seinillä
ja lattianrajassa
ovat kasvaneet isoiksi

alhaalla rantabulevardilla
lasit kilisevät
hotellimarkiisien alla
ruskettuneet kasvot
ja hoikat sääret
kultaisissa sandaaleissa
huojuvat
viulun sointien tahdissa

sinä makaat sängyssäsi
haluamatta nähdä ketään
kutsumatta luoksesi
muita kuin tuulen
joka heiluttaa yöverhoa
janoaa mukaansa

19.7.2012

RANNIKKO.

parasta tässä kaikessa
on laineiden yllä viipyilevät vaahtopäät
siivet joiden lähtöä vielä saa odottaa
sillä välillä voi kuulostella
ihmetellä sitä halua
ja voimaa
millä pisarat paiskautuvat päin kiviä
ehdoin tahdoin
asettavat itsensä alttiiksi
kivulle

18.7.2012

JOTAKIN PÄÄHÄN PANTAVAA.

löysin tänään uudet lasit
(tai ne löysivät minut)
näyttivät hylätyiltä
näyteikkunassa roikkumassa
samassa telineessä muotivirtausten kanssa

16.7.2012

SUONET.

kaikki mitä tiedän mahtuu sisälle
mahtuu ovista ja pesemättömistä ikkunoista
mahtuu sulkasuonien väleistä ja seinäraoista

kaikki mitä tiedän sopii ylleni tai valuu päältäni

jatkuva sade peittää pahimmat puutteeni
kirjoittamattomien lehtien
auenneet lavat

13.7.2012

KYLMÄ EDELLEEN.

ei ole pitkä aika
siitä kun salamat iskivät
läpinäkyivät
mustissa ikkunoissa
kallioiden välissä
karahtivat kiville

ei ole pitkä aika
siitä kun kaikki saattoivat kuulla
ja näkevät nähdä
kiemurtelevat tähdet
putoamassa

5.7.2012

VELI.

tiheää

aluskasvillisuutta
askel askeleelta
vihreää
lehtiä
kasveja
nuukahtaneita kukkia
osa pudonnut
osa kasvaa edelleen
                             odottaa vettä

vihreitä koivunrunkoja
molemmin puolin tietä
vierellä veli joka ei paljoa puhu
tai jos puhuu
ei puhu vaan juttelee
harmittomia
mutta välttelee asioita
sellaisia jotka värjäävät puunrungot punaisiksi

3.7.2012

OTA.

ota tämä kaikki pois
ja peitä jäljet
hukuta sielu sydän
solut
kaikki
peitä allesi

sitten unohda mistä minut on tehty
pienistä palasista
vastapareista
polta minut kuin kokko
ja kokoa huomenna uudelleen
maasta nousee merenneito
seireeni ja satakieli

16.6.2012

TILALLE JOTAKIN.

uneksin
uneksin olevani kuolematon
kiveen taltioitu
kuva itsestäni
kaikkea sitä vastaan joka petti
ja jätti hämärän jälkeensä

5.6.2012

JOKI.

kuin vesi
         olen virrannut
pyhättösi läpi
         enkä vieläkään tiedä
                  mikä olet
         mistä tehty

3.6.2012

KAIKENLAISTA PASKAA.

millaisilla sanoilla sinä kuvailisit sitä tuskaa
mitä minä kannan ohimoillani usein?

millaisella sylillä sinä ottaisit minut vastaan
kun tiedät mistä tulen?

miten kertoisit minulle että rajasi on tullut vastaan
päiväsi on täynnä omaa painajaistaan?

1.6.2012

KAUPUNGISSA.

iltapäivän vaunussa
sormet puristavat penkkiä
jokaisella pysäkillä
ajatukset lehahtavat
         sisään ja ulos

miten hän elääkään

        yhdellä reitillä
miten paljon kadunkulmasta toiseen

ei auta

         että asuu aurinkoisessa huoneessa
jonka lattialle takertuvat säteet
niin kuin silkkimattojen hapsut

ei auta

         että päässä soi sinfonia jonka jokainen nuotti putoaa
niin kuin lehdet jotka värisevat samassa puussa
kiskot kirskuvat aamusta iltaan
tässä kaupungissa
         missä muistot matkustavat 

24.5.2012

HUOMENNA.

tänään
syleilin vihreämpiä lehtiä
kuin koskaan aikaisemmin

tuoreissa oksissa kiinni toisissaan
huumaantuneet
kukat ja kosteat terälehdet
enkä enää saanut sanottua
         huomenna palaan takaisin
sinä huumasit minut

25.3.2012

SEKUNTIPELIÄ.

päivien
sekuntien
ja hiljaisten
lyöntien ajan olen vain odottanut
tuijottanut tyhjää

ja sitten
sellaisena päivänä
jolloin muut eivät jaksaneet vaivautua
eivät edes vilkaisseet ulos koska satoi
pisarat valuivat ikkunoita pitkin
räystäitä ja puunrunkoja pitkin
huomasin kääntäneeni esiin tyhjän sivun
etsineeni jostain kynän
ja kirjoittavani
yhtäkkiä
siitä vain
heti sen jälkeen kun sain tiskattua
ja kaikki ajatukset koottua
ripusteltua naruille ja laskosteltua hyllyille
kaikki puhtaat ja ryppyiset

JA.

minä
     on sisäinen haiku
     sana jonka jokainen osaa

sinä
     on minun ulkopuolellani
     asia josta en aina välitä
     tai minun ei tarvitse

TÄNÄ YÖNÄ.

tajuatko
että kirjoitat sanojen virtaa
äänettömiä hiukkasia
tänä yönä
värittömässä talossa
jonka ovet ovat sulkeutuneet
ja vain pihatie kuvittelee
saavansa itsensä puhtaaksi
hiekasta ja kivistä
vastasataneesta raskaasta lumesta

EN SAA UNTA.

kuinka moni on tyytyväinen
siihen missä asuu
millaisia ääniä ympäriltään kuulee?
miten monta ovea aukaisee
että pääsee ulos
ulkoa sisälle ja ylhäältä alas - alhaalta ylös?
miten monta kertaa pitää sanoa
että rakastan sinua
niin kuin tyhjille seinille
maalataan väreillä maalataan raitoja
kiinnitetään listat?
voisitteko jo lopettaa pattereiden paukuttelun
täällä yritetään nukkua syvää unta?

JOS TIETÄISIN.

jos tietäisin
että sinä tulet
istuisinko odottamassa
väsyisinkö odotteluun niin
että lakkaisin saamasta unta
luulisinko lopulta kuvitelleeni koko jutun
hetkeä ennen kuin sinä saavut
ilosta hämmentynyt ilme kasvoillasi
metsien kirkkaat vedet silmissäsi
tietäisin heti
nuo kasvot kuuluvat minulle
nuo kasvot haluan nähdä huomenna
ja eilen
tietäisin heti
että sinä kulkisit kanssani samaa askelta
et edessä etkä jäljessä
tarttuisit käteeni sillalla
ja kapealla polulla nostaisit minut syliisi
kun minä jaksaisin vain hymyillä
sinulle
ja päiville
niille jolloin vain odotin
odotin että tämä päivä tulisi
että linnut laulaisivat metsässä
ja hauki nappaisi syötin

ODOTUS.

odotuksen tilassa ei ole vapaita aikoja
peruutuksia voi kysellä vastaantulevilta
jotka ohittavat
kaikki talot keltaiset
ikkunaverhot
ja onnellisen maton
käyvät istumaan nurmikolle
ja levittävät kaupungin alleen
sitten käyvät makaamaan ja sulkevat
ikkunoista luukut
ovet jättävät raolleen

SANASEPPO.

Sinähän olet oikea sanaseppo
kyllä sinä tiedät mitä pitää sanoa
osaat kirjoittaakin niin hyvin
lauseet lentelevät mielessäni
enkä saa otetta yhdestäkään
jolla voisin auttaa surevaa ystävääni
varpaitaan
jotka ovat kylmettyneet
liian pienissä vuorittomissa kengissä
kynnet kääntyneet sisäänpäin
jokaisella askeleella
eikä pakaralihas edes yritä tehdä omaa työtään
vaan lataa kaikki odotukset reisilihaksille
jotka kipeytyvät jokaisella askeleella lisää
mitä sitä osaisi sellaiselle sanoa
kuin että
paina puuta
istu tähän viereeni
katsellaan vähän maisemia
katsellaan ohi kulkevia
etsitään ehjät kengät

SINÄ.

tulit takaisin
viivyttelit sormiasi poskellani
ja hymyilit
et vastannut kysymykseeni
joka jäähdytti ilman välillämme
hymyilit
yhtä typerästi kuin minä
nielaisin kuuluvasti
vesi valui pitkin kurkkuani
menneiden vuosien jäät sulivat

AJATUS.

onko yksikään ajatus itsessään
niin voimakas
että pysäyttäisi ajan
niin että huomaisit
ajattelevasi
vain sinistä peltoa
kirkkaan taivaan alla
sinisiä puita
unisia ja käveleviä
tiheitä pensaita joiden alla kasvaa
renkaita ja päällä juoksevat
päivisin lapset
sinisten unien sokeat lapset

14.3.2012

KAIKISSA RISTEYKSISSÄ.

kaikissa risteyksissä
pitäisi tietää
mihin suuntaan ja millä
pitäisi nähdä nurkan taakse
aavistaa tuleva
katukivet liikennevalot
juoksureitit ja huonepalot
vaiko juopunut porttikongin vartija
vanhat rattaat ja kivipyörä
minä en ole koskaan ollut niin tarkka
eivätkä minua tällaiset asiat kiinnosta
siitä olen ylpeä
mutta jos kukaan ei tunnista
ei katso silmiin
missä minä sitten olen
minne menen

13.3.2012

PORTAISSA.

olen säpsähtänyt hereille
portaissa
pidellessäni kiinni kaiteesta
tarttuneena siihen kahdella kädellä
että en kaadu
lysähdä maahan ja herää
ala hengittää
ja sijoittaa portaat ja käytävän
näkökenttäni äärilaidoille
matkani keskivaiheille
ulko-oven määränpääksi

12.3.2012

HERÄÄMISIÄ.

olen herännyt
jokaikinen aamu
lehdilläni samanmakuinen pimeä
varrellani kiertyneen lakanan
pitkät ja syvät poimut
joissa pölyhiukkaset tanssivat
hoipertelevat
valonkajossa kohti latvustoa
ja sulkevat silmäni
ei enää
ei tätä samaa unta
kylmiä seiniä rutikuivaa maata
kunnes koittaa aamu
jokaikinen aamu

11.3.2012

MERI.

meri
kasvoi sisälläsi
sinistä ja punaista
kaikkia sateenkaaren näkymättömiä värejä
kaarevaan horisonttiin asti ja takaisin

vesi pysyi vaiti
pysyi liikkumatta paikallaan
ja antoi minun kävellä yllään

ja kun katsoin jalkoihini
aallot olivat pukeutuneet valkoiseen takkiin
ja tunsin kuinka tuuli nousi raivosi pohjoisesta itään
ompeleet repesivät vaikeroiden
ja minä vajosin ratkenneeseen saumaan
kunnes manaatti nielaisi minut
ja sylkäisi takaisin rantaan

10.3.2012

JOTTA VOISIT JUOSTA HATTU KÄDESSÄSI.

tänä päivänä kaikki on äänetöntä
lempeää ja tyyntä
kukaan ei kuule kuinka ihmiset virtaavat pöytien yli ja läpi
astiat helisevät kuumassa vedessä
ja roskapussit täyttyvät onnittelupuheista
kukaan ei kuule kuinka naiset huohottavat portaita ylös ja alas
ja piilottavat kätensä likaiseen esiliinaan
väsyneet kasvonsa

tänä iltana kukaan ei nuku
juo liikaa ja sammu pöydälle tai sen alle
unohda takkia naulakkoon vaikka muut ovat jo menneet
vieneet alimmaiset
jäljellä on vain kaksirivinen kaulukset pystyssä
puoliksi syöty kakku ja kukkakoristeet
samassa koukussa vasta-avioitunut hattu

ja kun pimeä lopulta tulee
se kaataa viimeisen juoman
ja kaikki jälleen päälleni
kukaan ei kuule kuinka kengät potkivat ja rettelöivät
sormet raapivat puristavat tiukasti 
ja lattia juo kyljistäni virtaavat lammikot

5.3.2012

YÖSSÄ.

Yhdessä yössä niin suureksi
että sydämet eivät voi erota

ilman tuskaa

siitä suudelmasta minut olisi pelastettu
rakastamasta

4.3.2012

MITÄ SINÄ SAIT?

Mitä jättäisit tekemättä ja mitä tekisit
jos saisit valita uudelleen
kenen kanssa törmäät
keneen rakastut
koska koskaan
ei voi tietää
keneen seuraavaksi
kenet uudestaan kohtaat
mihin tiesi johdattaa
mihin kaikki vie
ja entä sitten
jos et ole elänytkään
jos et uskaltanutkaan
et antanut mahdollisuutta
et aukaissut ikkunaa
et kuullut huutoa itkua linnunlaulua
tikkaa, joka nenäänsä runkoon hakkaa
mitä sinä sait
missä kuljit
kenen kanssa
ja mitä halusit
saitko sen?
saitko kaiken?

JA MINÄ VAIN SINUT.

peiton alla
hengittävät syviä unia
näkevät kaiken toisensa
pellon laidalla, omenatarhassa

ja minä vain sinut
sinut jota en voi unohtaa
unohtaa niitä suudelmia tulitikkujen valossa
joita koskemattomin huulin odotin
nähdäkseni

ja sinä
teit mitä teit jättääksesi minut tähän

3.3.2012

EI ONNISTU. EI ENÄÄ.

Ei siitä mitään tulisi, tiedän, ei siitä tulisi mitään, senkin tiedän, silti en voi mitään sille, että ajattelen, että joskus mietin, että mitä jos kuitenkin, jos se kuitenkin olisi totta, tiedäthän?

Ei siitä mitään tulisi.

Entä jos kuitenkin tulisi, mitä sitten, jos tulisi, pitäisitkö kädestäni kiinni, etkä laskisi enää irti, pitäisitkö kiinni, kiinni minusta, etten putoaisi muistoihin, pitäisitkö kiinni, etten hukkuisi, jäisi ruosteisten junien alle.

2.3.2012

TUULEE.

Ei pitäisi ajatella vaan katsella, tuulen sointia ikkunoiden läpi, lehdettömien runkojen huojuntaa kohti haurasta jäätä, vettä joka pursuilee jääkerrosten läpi tomusokeripinnalla. Tälle polulle raskaat askeleet ovat hukkuneet, täällä ei uskaltaisi kävellä, ei ole koskaan uskaltanut, mutta on mennyt, koska toisetkin ovat.
Nyt  tuntee olkapäässään tuulen, otsassaan roikkuvat oksat, lehdettömät ja kuivat hakkaavat ikkunaan, kunnes valo sytyttää säteet, jotka valuttavat ikkunalaudat pisara pisaralta, ryhtyvät rynnäkköön ja vihreys valtaa kaiken, vesi syöksyilee tuulen mukana, vaahtopäinä pitkin selkää.

29.2.2012

LUETTU.

Miten katsoit pilviä
auringon molemmin puolin

väräjimme kaikilla pinnoilla

sen mitä muistaa -ei ole

se, että kaikki
ja kaikenlaiset sadut päättyvät -on


lukemattomat sivut kahlaamattomat

joet, kaarisillat
kadut, joiden kovaäänisillä varsilla roikkuvat ruuduttomat ikkunat
ikkunat, joiden katseessa palaa tuli

Miten katsoit minua tunnelin suulla
kuin värikylläistä graffitia huulet avoinna
takki vasten likaista seinää, tuoksuit halulta

elämä oli sylissäsi
harvakseltaan eletyt tunnit, tunnelista
huvennut valo, puhdas ja pimeä