30.11.2010

TALVIKUU

kylmät varpaat peiton alla
sormet näppäimillä tekstit tulvivat
olkapäistä kyynärpäihin, ranneluihin
nimettömiin, etusormi keskisormi vastaanottaa
sanat kippurasta, kipeästä vatsasta

ikävästä
lumisista tuntureista, alastomista pitkospuista
sormenpäistä tulen yllä, lämpimistä katseista
kahvijonossa

mikään ei ole muuttunut.

haaveet, toiveet samat
vuosi sitten
talvikuussa

29.11.2010

VAIKKA AURINKO PAISTAA

vaikka aurinko paistaa
lämmittää puutalon hirsiseinät
         hiirenkolot sulattaa
vaikka kuu kimmeltää
jäätyneen järven pinnassa
         hengähtää ennen avantoon astumista
vaikka sade kastelee
kuivan maan kukkivat puut
         lumi sataa hiutale kerrallaan
yksikään peitto ei ole niin lämmin
että sillä olisi sinun korvasi

28.11.2010

VÄSYNYT UNI

kiertynyt yöpaita herättää
kun väsynyt uni ei jaksa aueta
hihat kiristävät
eikä turvonnut iho löydä asentoa,
varpaat tilaa liikkua

B-rapun hissi kulkee ylös ja alas
sylissään nainen, jota miehet ovat pettäneet
yöpöydällä pino kirjoja
jotka pitäisi palauttaa viimeistään maanantaina
kaatunut viinilasi ja kirjanmerkki
patterin alla pölyä ja korkki
Vin Santo del Chianti Classico

27.11.2010

SIEMEN

tuhannet päät kääntyvät äidin imettäessä lastaan, kahvilassa
paita ja hihat käärittyinä, otsa rypyssä
janosta ja ihosta, molemmilla
tyhjä kohtu

minä kylvän kotimatkalla siemenet joita en jaksa kantaa
multaisin käsin aurinkoisille rinteille
missä linnut nokkivat ja tuulet kuljettavat
kasvattavat kesän

26.11.2010

EN HALUA NOUSTA


en halua nousta aamulla
en käydä nukkumaan illalla
on kuin makaisi kahden miehen välissä
eikä kumpaakaan tahtoisi koskea
muuta en tiedä,
         kaikkea
en jaksa ajatella

25.11.2010

ON AIKA

pitäisikö sinun lakaista lumi lattialta
kerätä kivet sohvalta
ja lähteä,
avata ovi
ja sulkea

aukaista ikkuna, juosta
pihamaalla ja nukkua
aamulla
herätä illalla, puhtaalla lumella

pitäisikö sinun?
niin kuin minä.

24.11.2010

UNIA VAI AJATUKSIA?


kuinka porkkana ja omena voivat lentää taivaalla, ja sänky
on petaamatta vaikka on aamu,
punaiset pussilakanat
ja tyynyliina kastuneet unista, ja väsyneet silmät

eilisen hihat nuokkuvat tuolin karmilla
ja lattialla unohtuneet kengät
kenelle ne mahtuvat?

23.11.2010

MERILLÄ

minä ja kokka ajelehditaan
ei näy maata, ei rantoja
valkohiekkaisia, palmupuita, banaanilaivoja
syvyyksissä pallokalat odottavat suut avoinna
kattona kaikille taivas, yöllä tähdet

kämmenillä, koura kerrallaan soudan
rannalle väsyneet jalat
kuluneet kädet satamaan,
missä on tyven
missä on aallokko,
tuulessa palaneet kasvot

22.11.2010

KISKOILLA

sateessa asemalaiturit valuvat
kaupungit ja kujat ryntäävät ohitse
         taajamat ja metsien reunat
kilometri kilometrin jälkeen
rautaisen tien uomat vievät
sinua seuraavalle asemalle
kastumatta, ilman lippua

21.11.2010

LUMIPYRYSSÄ

istahdan kapealle sängylle
yksin, kun en saa unta
mietin mitä haluaisin elämälleni tehdä
         harmaille hiuksilleni
huuruinen betoniseinä selkää vasten
ja varpaille lattiat joilla ei ole mattoja
         liian kylmät kävellä

ikkunassa pyryttää, kuurankukkia
         kuistin seinässä
lumiukkoa ei näy missään
puhtaassa lumessa jäniksen jäljet
kiertävät talon ja puita

20.11.2010

SIKSI

kunpa joku hyväilisi rintojani
tyhjiksi juotuja
pesisi harmaat hiukseni saunan lauteilla
         huuhtelisi kirkkaalla vedellä
istuisi vieressäni
         pitäisi kädestä
nostaisi peiton kulman
         kainaloon kömpiä

siksi minä katselin tyytymättömiä juonteita naamassasi
käännettyä selkääsi iltaisin
kuuntelin ivaa äänessäsi, siksi niin kauan
ja siksi lähdin

19.11.2010

VARMASTI

En varmasti,
sanoit kolmesti

ensimmäisen vei tuuli, toisen naakka
kolmas osui Dendrocopos majorin pesänrakennuksen
Ja oravan hännän heilahduksen väliin, jossain
pitkospuilla

tummanvihreässä, keltaisessa ja kylmässä
olimme eksyneet maisemaan, jääneet
tuijottamaan toisiamme, kinastelemaan
sanoista ja tavuista, äänenpainoista

kji-krä-krä-krä-krä

käpytikka hakkasi, kuljetti tikkua nokassaan
sanat vaimenivat
katkeilivat kenkien alla.

18.11.2010

PUNAISTA


Saat kaiken mitä tarvitset;
unta ja tuulen
puhaltamaan avoimesta ikkunasta,
auringon
polttamaan verhojen läpi,
säteet
paljastamaan pölypinnat lattialla,
eilisen jäljet eteisessä,
huulipunan vessan peilissä.
Sillä kirjoitit rakastan sinua ensimmäisen kerran
yllätit minut aamusuihkulla,
naarmuilla selässäsi ja
annoit veden valua molempien ylle.
Puolukkasaippua punasi suihkuverhon,
sinä punasit huulesi, vaikka jäit sängylle makaamaan.

17.11.2010

ESIKOINEN

odotan
juuri sinua, esikoiseni
pieni prinsessani
juuri sinua, odotan
kirjahyllyn takana
kassajonossa
kaupungin kaduilla ja
viilenevässä päivässä
tummuvassa illassa
katulamppujen alla, odotan
juuri sinua yön ja päivän välissä
juuri sinua, esikoiseni
juuri sinua

16.11.2010

TOIVON

toivon
että huominen tulee
huomenna toivon
että olisi eilinen

eilisen verran surua
eilisen verran valoa
tänään on pimeämpi
tänään on päivän verran enempi

toivon
että huominen olisi jo tänään
huomenna toivon
että olisi kesä
eilisen verran enemmän valoa
eilisen verran vähemmän surua

tänään on parempi päivä

15.11.2010

UUNIN PANKO

tuvassa puilla lämmitettävä uuni
     kissalle panko kehrätä
eteisessä kylmä kellarin ovi
     nihkeät vaatteet aamu kuudelta
          nukkuvalle iholle
ne piti juosta sisään, hengittää

pihan läpi kädet taskuissa pää rinnassa
navetassa vasten muuria
lehmien välissä lämpimiä pisaroita 
suoraan vetimestä illalla kylmänä tankista

äidinmaitoa emme saaneet
mutta muistoja litroittain
pulloja, pisaroita sieltä täältä
     katsottavissa, kuultavissa
traktorin kopissa kuoppaisella tiellä
kuskinamme kuollut mies

lämpimät kesäyöt kuistin portailla
          meistä huokuva hiljaisuus

14.11.2010

USKO

väreet kulkevat pitkin vartaloa otsasta varpaisiin
kirkuva huuto taustallaan rummut
ulos purkautuvat sanat
     valheita
          jotka luisuvat käsistä
jäävät välillemme leijumaan

pettymys pettymyksen perään
sinä olet minulle

13.11.2010

VÄSYNEIDEN YÖT

Ne on tarkoitettu unohdettaviksi
painettavaksi pimeään
     väsyneiden yöt
          loputtomasta taipaleesta
          ikkunalta toiselle
tähtien laskentaa
galaksien kurkotusta
     kylmä käsi rinnalla

menetystä emme kestäisi
irtiottoja kyllä
lyhyitä pyrähdyksiä
painottomassa tilassa

KIRJOITAN

Kirjoitan heiluvia, laskeutuvia, höyhenenkeveitä, lopulta paikoilleen asettuvia ja istahtaneita. Haluaisin kirjoittaa huojumattomia, vankkoja, painavia, paikoillaan pysyviä ja aloillaan istuvia.
----------
12. päivä jäi väliin, koska katselin tyttäreni kanssa niin innokkaasti elokuvaa, että en huomannut ajan kulkua. Mutta, mutta, lupaan paikata sen sillä, että julkaisen tänään toisenkin runon, iltaan mennessä, jookosta?

11.11.2010

NAKKARILLA


Tyhjillä kaduilla asustavat vain linnut
heitteille jätetyt paperiservetit, käärinliinat
polttavat sormissa
nakkikioskin jonossa
lihava mies tönäisee naista
joka huojahtelee korkeissa koroissa
seisoo rikkinäisessä maailmassa
sukkahousut revittynä ja korvassa kuusi rengasta
syö lokin kanssa samaa annosta

et olisi tervehtinyt myyjää
ellei se olisi jo toista kertaa kysynyt
“mitä teille saisi olla?”

10.11.2010

MINÄ ELÄN

minä elän, siitä olen päiväni puhunut, ja siitä kuinka poljettiin kaksi päällä syvään ojaan, hukuttiin, ja pihapiirin punaisesta omenapuusta, ovesta joka kävi yhtämittaa, viljasiilosta navetan takana, seinistä jotka kaatuivat toisinaan, peräkammarin matalista patjoista kurkotella ikkunasta, valoa, paljan käsin kauraa ja heiniä, joskus sika ja monta nautaa, nyt talo on hiljentynyt, portaat vaienneet, eikä kyytä näy missään

9.11.2010

MIKÄÄN EI ONNISTU TÄNÄÄN

mikään ei onnistu tänään ei tunnu oikealta, ei hengitys, ei huuru kasvojen ympärillä, ei vasemman jalan kenkä, ei jäätön järvi keinumassa, ei mikään tunnu siltä kuin sinä tunnuit illalla minun sylissäni, käsi olkapäällä poski rinnalla, ei mikään tunnu ja minä odotan huomista, että sinä tuntuisit ja ilma edessäni ohenisi, näyttäisi läpi

8.11.2010

yö puristaa käteni kylkiä pitkin
     katselee pihalle
     vilkuilee ovelle
hakkaa sydäntäni
kuin hullu häkissään
     rumpua lyö

en pelkää yötä
     en pimeää
taistelu ilman miekkaa
     sen häviää
en unetonta yötä pelkää

vaan jos joudun lähtemään
     aika loppuu
          kesken jää
ilman kertojaa ei ole sanoja

     ei kerrottavaa

7.11.2010

SUNNUNTAIAAMU

irrotan otteeni ovenkahvasta ja virtaan pitkin Hämeenkatua
tänä aamuna toiset ovat väistyneet
väsyneinä painaneet kasvonsa kaupungilta kotiin
ei ketään pelkäämässä oluttölkkejä,
tyhjiä paperikääreitä ja betonipylväitä
yksinäisiä liikennevaloja

6.11.2010

LAPSET VAUNUISSAAN

en jaksa tätä
     hajua, oksennusta, rikkinäisiä kaljapulloja
väsynyttä viidakkoa naamasta toiseen
jotkut nojaamassa seiniä vasten, toiset kusemassa
terävät korot kaduilla ja kaupoissa
loputon puheensorina ahtaassa lounasravintolassa

pariskunta on ottanut riitansakin mukaan
ja nainen sylissään pieni koira, hän ei aiokaan tehdä lasta

minä haluaisin kuulla metsän puhuvan
täällä huutaa lapset vaunuissaan

5.11.2010

TÄHDENLENTO

sanat ponnahtelevat seinältä toiselle
     täyttävät tyhjän ilmatilan
raivonpuuska pyörii olohuoneessani
pöytä tuolit astiakaappi lentää kirjahyllyt televisio ja lattia
kalpeana vanana ikkunanraosta ulos
     kimmahtaa kuuhun

minä putoan häntä kädessäni
unohdan miksi istahdin yläkerran lattialle
enkä enää muista sitäkään mitä ajattelin
     joku näki tähdenlennon ja toivoi
minä käännän kuulle selkäni, odotan eteisessä aamun aurinkoa

4.11.2010

YKSIN KOTONA

kirjoitan ajatuksesi esiin
tuulesi ja pelkosi
yksi kirjain kerrallaan,
sitten kun tulen käymään

ja sinä lasket minut huoneisiisi etkä lukitse minua ulos
annat minun tulla sisään,
ja kirjan ja kynän
riisua kengät naulakon alle
ripustaa punaisen sadetakin naulakkoon
tiputtamaan vettä laminaattilattialle
kirjoittamaan kaiken ylös

tarjoat minulle kupillisen teetä
liian kuumaa
ilman hunajaa
liian suuresta mukista
kirjoitan kaiken ylös

tarjoat lisää teetä ja unohdat hunajan
astun sotkuiseen keittiöön ja kurkotan purkin hyllyltä,
sieltä minne sen viimeksi käydessäni laitoin
sitten kirjoitan kaiken ylös

teen jälkeen istumme sohvalla
sinä lasket käden reidelleni, ujosti
niin kuin tekisit sen ensimmäistä kertaa,
toisen rinnalleni
sitten kirjoitan taas kaiken ylös
kiitän teestä ja lähden,
jotta muistaisin illalla, yksin kotona

3.11.2010

KIRJAVA TOUKKA


Litistät nenäsi kolmannen kerroksen kulmaikkunaan
silmissäsi ihmisvirta
kuin kirjava toukka
pysähtyy nytkähdellen punaisissa valoissa.

Minä odotan, että hän saapuisi,
mistä sinä olet saanut uurteesi?
Haluaisitko sinäkin sovittaa nuoren naisen mekkoa,
pitkiä raidallisia sukkia?

1.11.2010

YÖPERHOSET SUUTELEVAT

usvapäivät hajoavat
       vilkkuviin valoihin
       ja
       levottomiin öihin
punaisella tiilikatolla

savupiippujen kupeessa
linnut laskevat auringon
ja koko maailma irrottaa kätensä kaiteesta
vain kapeat kujat ja kaupunki alla
       lentäjien reitit
       ja
       taksitolpat,
       yksinäisten majapaikat

tikapuiden juuressa
kaatosateet piiskaavat tyhjiä katuja
kunnes lepakot levittävät siipensä
ja taksit piiloutuvat alle
takapenkillä yöperhoset
suutelevat toisiaan