VAPAUS.

on liian paljon nähtävää

enkä voi jäädä

koska asiat eivät pysyisi samoina

etkä sinä voi muuttaa tätä kipua

ottaa pois

en tahdo

sinun katsovan sen vaeltamista

silmistä suusta sisään ulos

ja aina palaavan

samoja reittejä

minun pitää

ensin nojata

kantavaan seinään

vasta sitten voin palata

KIPUA, VAIN KIPUA.

päivittäin
mietin
nykyään päivittäin
millaista olisi
jos ei koskisi
millaista olisi
jos saisi vain herätä

mitä sitten tekisin
hymyilisinkö enemmän
siivoaisinko ja lukisin
mitä ihmettä
sitten tekisin

päivittäin
mietin
nykyään päivittäin
millaista olisi
jos nukahtaisi
millaista olisi
jos vaan nukahtaisi
eikä koskaan enää
heräisi

AARNIOMETSÄ.

suorat rungot
seisovat
valuttavat lehdet ja kirkkaat pisarat
samalla paikalla
satoja vuosia
ikimetsien mustat pinjat

PIMEÄN SILMÄT.

pimeän silmät
ovat päiviä kirkkaammat

YÖPERHONEN.

uni
on kiillottanut katon
karvakehrääjät
pöyhyttelevät putoilevia lehtiä
kun
seuraavan kerran nousen
taivas tulvii
ikkunoista
ja seinillä
ajelehtivat pilvet

PIMEÄSSÄ.

verhojen laskokset
rytmittävät
lehtien liikettä
seinällä
ja katossa
huojahtelee
aaveiden jono
kuoleman pelko

JOS MEITÄ OLISI KAKSI.

en minä sitä
että sinun pitäisi
joka päivä
kävellä vastaan

enkä sitä

että sylissäsi
olisi kimppu ruusuja

vaan, että
yhdessä

avataan kaikki verhot

luetaan lehdet

aamuhämärässä

kynttilän valossa

siivotaan

kukaan ei huomaaa
kaappien alla pölyä

kumpikaan ei välitä

AIHIO.

Tyttären ilo.
Ja nauru.
     Räkänauru.
Soliseva kutina,
joka tavoittaa kainalot,
     vatsanalustan
     ja polvitaipeet.

ENNEN UNTA.

luomet tipahtavat
aiheuttaen kipua
valuttavat suolavettä
en halua vielä nukahtaa
en nähdä aamua
jolloin heräsin ihmetellen
miksi kello ei soinut
vaikka muistin että näin unta
josta en halunnut nousta
en halunnut luopua
en vielä
en niin kauniista
miehestä
jonka vaaleat hiukset
näyttivät kihartuvan niskasta
ja karhea hymy tarttui minuun
aloitti silmistä ja päättyi

ALUN PERIN.

olin avoin
sivut jäivät tyhjiksi

HÖYRYJÄ.

kun ikkunat lakkaavat läikkymästä seinille
viileys sulattaa itsensä
jalkapohjiini
kiipeää kohti vatsaa
vaikka en tunne ketään
käsietäisyydellä
tässä
tai tuolla
mietin sinua
enimmäkseen juuri iltaisin
makaan yksin
enkä halua enää mitään
olen valmis kaikkeen
ja kaikkea varten
puhdas
tarpeeksi kylmä
lämmetäkseni