LAUANTAISAUNA

saunanlauteilta näkee kaiken selvästi

kolmilasisen oven likaisista ruuduista

alushousuja ja paidat naruilla

pölypalloja ja pyykkikorit 

äidin kumara selkä

huurteisen ikkunan takana, alastomat

koivut riiputtavat päitään alaspäin

nakkelevat niskojaan pakkasessa

puhtaat pyyhkeet yllä

JOS YMMÄRTÄISIN SINUA

jos ymmärtäisin sinua

osaisin kymria ja bretonia

pilkkoisin iltaisin sylillisen puita

lämmittäisin takan ja piiloutuisin vilulta

nukkuisin television ääressä koiran unta

jos ymmärtäisit minua

löisin seipääni tukevaan maahan

ja pystyttäisin meille majan

rantakalliolle puiden suojaan

istahtaisin odottamaan kuuta ja kettua

silittäisin kulunutta turkkia

jos ymmärtäisimme toisiamme

en enää pelkäisi kävellä töistä kotiin

voisin tulla kaupan kautta

ja ostaa litran maitoa

TORSTAISIN

torstaisin

pysähtelen liikennevaloissa useammin kuin tänään

katselen kadun ylitse kiirehtiviä kenkiä

huokailen

nahkaa ja lampaanvillaa

tänään

minulla ei ole kiire

istahdan rotvallin reunalle ja riisun kengät

tunnustelen pohjalliset

rypyssä

ja irralliset

katuojassa kuravesi valuu kivien seassa

askeleet sekoittuvat hiekassa

KYLMÄ

tietysti juuri tällaisena päivänä
pahuksen kylmänä

he kävelevät ohitseni pakkaspilvet päidensä yllä

kuu sirppinä

juoksevat treenatuilla jaloillaan tien ylitse jäämättä alle

hymyt valaisevat kasvoja

heijastimet tummia vaatteita

lumi on keltaista – ja lämmintä

ohiajavat autot hiljentävät risteyksessä

vilkkuvat valot herättävät

kun ambulanssi kuljettaa kuolevaa

jättivät minut tänne haavoittumaan

AVANTOUIMARI

vanha nainen

oli hypännyt niin että pirstaleet olivat lentäneet
                                           rannan puut kaatuneet

kävellyt keskelle järveä
pohjaa myöten
jättänyt kaiken
missä oli

SILMÄT

sinä olet, Silmäni

kylmät ja etäiset

auki mutta et avoinna

olet hengenveto

täyte rintaluiden välissä, pisto keuhkoissa

hautausmaalla, kapeilla kujilla

sinä olet etäisyys, minä läheisyys
kaatuneissa kivissä

mikään ei selviä sanomatta sanoilla

kylmät ja etäiset
ne on kaikki nähtävä

LAPSUUDENKOTI

pienen varteni vankina
toivon äänettömiä öitä
niitä jotka antavat nukkua, niitä
jotka painavat pääni pieluksilleen, uneksivat
päivistä jotka ovat vielä edessä, niistä
missä sylivauvat nukkuvat kehdoissa, niistä
missä lapset leipovat hiekkalaatikoilla kakkuja, niistä
missä kävyt leikkivät lammasta ja lehmää ja kaikilla on oma koti
sellainen koti missä on värilliset seinät, kaasuhella ja keittiö
lattialla räsymatto ja raolliset lankut, tuvassa uuni ja pihalla aitta, sellaisista
unista minä jaksan, sellaisista
kodeista minä kasvan

AJATUKSIA JOSTAIN KAUKAA

aina hetki ennen lähtöä

pelkkä silhuetti kapeiden puiden välissä

koira nenä kiinni kusessa

askeleita eteenpäin ja pysähtyviä

isän ikävä vaiko mieshahmon

ajatuksia jostain kaukaa, savisilta pelloilta

pimeiltä lumilta

sauvanjälkiä uurteisissa käsissä

silmissä valo

tämä ei ole vielä tässä

EI MITÄÄN

ei mitään

ei yhtään mitään

kaikkialla tyhjää!

tyhjiä nurkkia, tyhjiä taloja, tyhjiä huoneita

sänkyjä ja sohvia käytettyjä tuoleja

saunanlauteita

tyhjiä metsäpolkuja tyhjiä linnunpönttöjä

karhunpesiä

mieliä, avaamattomia ajatuksia

tyhjiä marjametsiä kanervakankaita

tehtaissa painamatonta kangasta

tyhjiä tunteita ääneen huudettuja
parvekkeilta kurotettuja

MATKA

matkani on vielä alussa

silti kaappikelloni matelee

toisinaan taas juoksee
         monta tuntia minuutissa

mieluummin istuisin pikajunassa

matkalla toiselle aikavyöhykkeelle
         ääntä nopeammin 
palaisin eiliseen ja jättäisin taakseni huomisen

siksi, ettei se ollutkaan hyvä

KIPUILUA

ovat imeneet minulta ajatukset ja luut ja otsan ja posket

ja nyt Itäisen viistokadun vaaleankeltaisen kerrostalon asukkaat 

ostavat kaupoista minun ruokalistallani

syövät lempiruokaani

ja kuuntelevat Bachia ja Rahmaninovia

kävelevät minun reittini ja istuvat rannalla kivilläni

tarttuvat oksiini

he värjäävät paitansa samalla keltaisella kuin syksy

upottavat varpaansa mustaan nurmikkoon

ja minä kuvittelen samaa polkua kesällä ja talvella

ja alakerran naapurini

äksypäinen herrasmies

joka aamuisin on yhtä nyrpeä kuin vaimonsa

kävelee polulla iltakävelyäni

ja yläkerran isä

ja vierusnaapurini
         rouva, joka on aina humalassa ja kaatuu usein portaissa

keskustelevat kirjoista ja kirjoittamisesta

siitä kuinka vaikeaa on saada ideoita mistään

nyt kun järvikin on jäätynyt

KATOT

katuvalot vääntelehtivät vintin ikkunassa

ropisevat katot ovat piilottaneet linnut räystäiden alle

sukimaan korvansa

vettä valuvat höyhenet

ja mustat sulat
tippuvat yksi kerrallaan

kohti kovaa asvalttia

murskaavat suuret talot, pienet ikkunat

VALMIITA VASTAUKSIA

Rakastatko vielä minua? Kyllä.

Haluatko olla kanssani? Kyllä.

Olenko sinusta kaunein nainen maan päällä? Kyllä.

Ajatteletko minua koko ajan? Kyllä.

Näetkö minusta unia? Kyllä.

Olenko vieläkin seksikäs? Kyllä.

Haluatko kanssani lapsia? Kyllä.

Muutetaanko yhteen? Kyllä.

Oletko pettänyt minua? Kyllä.

MEISTÄ TULEE

meistä tulee onnellisia onnettomia

paita päällä hihattomia, pelkääjiä

pelottomia sanamme mittaisia mitattomia

meistä tulee pitkätukkaisia kaljuja

näkeviä näkymättömiä, pimeässä

vaeltavia susia, kirkkain silmin kulkevia

meistä tulee suu ja korvat, olkapäät ja polvilumpiot

kirkuvien päivien äänettömät yöt, hirsien narina

kuusimetsässä, valoisa yö kuuttomalla taivaalla

meistä tulee sanattomia puheita, äänettömiä

äpäröitä, toisten nurkkiin kusevia narttuja

pitkiä pudotuksia, kova asvaltti meistä tulee

SUUTELE

suutelin sinua yöllä

ilman syytä asettelin huuleni huulillesi, nukkuville

kosketin suupieltä

kielenkärjellä poskea

pimeässä

pitelin kaksin käsin peittoa

ettei päivä nousisi

ettei kulkisi ohi