30.7.2011

OLEN.

jotain haluan
kuuntelen ja mietin
tuulee

pysähtelemättä
olisin
ja olen
en päivä
mutta paljon

29.7.2011

RANNALLA.

kaaliperhonen lehahtaa heinälle
siivet lepattavat hennosti
vastaansanomatta

laineet lyövät rantaan
veden liike puristuu
kivien väliin

lokinpoikaset kiljahtelevat
joku häviää taistelun
ja putoaa

kun pilvi väistyy
perhonen empii vain hetken

28.7.2011

ME EMME PUHU.

vanhat naiset istuvat keinussa
kuuntelevat
kun emme puhu mistään mikä vaivaisi pidempään
kuulevat kaiken
mitä haluavat nähdä

pyyhin vedet silmistä
kalojen suomut
ja ohi uineet
juuri ja juuri ehdin nähdä jalkapohjasi
kivet pistelleet painaumia
hehkuvia kekäleitä

27.7.2011

KOSKETUS.

sudenkorennon lento
kuin kosketus

siivet vavisuttavat ilmaa

23.7.2011

RANNALLA.

lokki
tolpan nokassa
sukeltaa rantakaislikon lomasta
syvään veteen
tummansinisillä
laineilla keikkuu
kirkuu

22.7.2011

VOIKO TÄTÄ KUTSUA VIHAKSI.

voiko tätä kutsua vihaksi

yöstä toiseen
maistelen
kielelläni karvasta nimeä
mietin miksi halusin suudella sinua

aamukellosta iltapalaan
soitan ja soitan
lopulta lyön luurin korvaan
en sano sanaakaan

14.7.2011

KANNETTU POIS.

puut ja vedet kannettiin pois
sylistäni
tuulet ja kammat
käsistä
hiljaisuus revittiin alas
seiniltä ja pilvet

letitetyt hiukset
valuvat maahan
pilvet nilkoissa
kuin lehdettömät oksat
katkeavat

13.7.2011

VÄRITÖNTÄ.

väritöntä
etten erottaisi
etten tuntisi

joka puolella
sinä joka puolella
kuljet ja kosketat

12.7.2011

ÄÄNETÖNTÄ.

jos kuulet tuulessa
hiljaisuuden
minkä käki jättää kukkumatta
vaikka valoa riittäisi
jokaisesta taivaan suunnasta
ikkunasta ja ovesta
minä olen nimesi
hiljainen

jos kuulet hiljaisuudessa
hengityksen
emme ole vieraita toisillemme
vaikka kuljemme eri matkaa
eri suuntiin
tuntemattomasta tuttuun
minä olen tiesi
mutkainen

11.7.2011

HAUDATTUJA.

sinä autoit
te kaikki autoitte
pilkoitte murheenne
joitte suruunne ja taoitte kiinnilyötyjä ovia
missä on valo
mistä löydän talon mistä lähdin
mistä löydän kodin mistä karkasin
minne kuljin kun etsin paikkaa mihin piiloutua
missä olitte kun huusin ja pyysin
moneen kertaan matkalla rantaan itkin
ja silti te hautasitte omanne
kaikki omanne

10.7.2011

SOHVALLA.

sitä vain juuttuu sohvalle istumaan ja ihmettelemään miksi asiat menevät niinkuin menevät miksi talot sortuvat ja autot putoavat silloilta miksi aurinko paistaa viikkoja ja sitten ukkonen halkaisee puut ja pyyhkii vedellä likaiset kadut miksi päädymme tänne kuka minnekin ihmettelemään miksi olemme juuri tässä sinä siellä ja minä täällä liian väsyneenä nostamaan jalkoja venyttelemään selän tai ihmettelemään miksi aurinko paistaa vieläkin silmiin vaikka kuu kurkistaa ikkunasta

9.7.2011

POIKA.

en pidä sinusta enää et muistuta ollenkaan sitä poikaa jonka joskus tapasin et muistuta minua niistä hetkistä keittiön lattialla et niistä missä juoksimme vesisateessa etkä niistä missä kannoit minua reppuselässä ja kun vihdoin menimme nukkumaan luulin että kuolit kun sammuit en pidä sinusta enää et muistuta ollenkaan sitä poikaa jonka joskus tapasin sinä teit siitä pojasta valheen

7.7.2011

EI PITÄISI.

ei pitäisi
sanoa mitään ennen kuin on ajatellut
ei pitäisi
ajatella ennen kuin on tuntenut
ei pitäisi
tuntea ennen kuin on kuullut
ei pitäisi
kuulla ennen kuin on nähnyt
ei pitäisi
nähdä ennen kuin on avannut silmänsä
ei pitäisi
avata silmiä ennen kuin on haistanut
ei pitäisi
haistaa ennen kuin on maistanut
ei pitäisi
maistaa ennen kuin on avannut suun
ei pitäisi
avata suuta ennen kuin on jotain sanottavaa

6.7.2011

JONOSSA.

pimeiden kuukausien jälkeen ilmestyt hyllyjen välistä kun minä odotan vuoroani lippu kourassa enkä tiedä pitäisikö jäädä vai lähteä kun etenet hitaasti kohti katsetta etsit jotain mihin tarttua ja minä syytä miksi jäädä vaihdetaan kuulumisia vältellään tärkeitä muistetaan lopulta talvi ja ajetaan pois ei katsota enää taakse

4.7.2011

METSÄPOLULLA.

kaikki kliseet ohittivat minut
ennen kuin kuu ehti rakentaa siltansa järven ylle
enkä tiedä missä
menin vikaan
kuinka kukat kukkivat jo ja kaikki
polut ja pöydät
täyttyvät tavaroista vaikka sataa

joltain tyhjältä
huminan ja kivien täyttämältä polulta
olen päättänyt löytää sinut
sinut lopettamassa kulkemisen
sinut kääntymässä takaisin

3.7.2011

TYHJÄ TIE.

olen hylännyt
tyhjän tien
ja vaihtanut reittini
sellaiseen jossa minulla on oma nimi
omat jäljet
ja oma jalkakäytävä
ja siellä
katulamppujen alla
voin astella avonaiseen syliin
ja unohtaa
niin kuin lupasit

1.7.2011

ON.

on yksi asia
mitä en ole ennen tiennyt
että elämä
voi olla ihanaa
että tuulesta kasvoilla
ja kainaloissa voi nauttia
ja että nimen voi lausua ääneen
maistella
tällaista heräämistä
nukkumista ja
uneksia
iloisia ääniä ympärillä
hyviä sormia ja suuria varpaita
kaikenkokoisia iloja