uneksin
uneksin olevani kuolematon
kiveen taltioitu
kuva itsestäni
kaikkea sitä vastaan joka petti
ja jätti hämärän jälkeensä
16.6.2012
5.6.2012
3.6.2012
KAIKENLAISTA PASKAA.
millaisilla sanoilla sinä kuvailisit sitä tuskaa
mitä minä kannan ohimoillani usein?
millaisella sylillä sinä ottaisit minut vastaan
kun tiedät mistä tulen?
miten kertoisit minulle että rajasi on tullut vastaan
päiväsi on täynnä omaa painajaistaan?
mitä minä kannan ohimoillani usein?
millaisella sylillä sinä ottaisit minut vastaan
kun tiedät mistä tulen?
miten kertoisit minulle että rajasi on tullut vastaan
päiväsi on täynnä omaa painajaistaan?
1.6.2012
KAUPUNGISSA.
iltapäivän vaunussa
sormet puristavat penkkiä
jokaisella pysäkillä
ajatukset lehahtavat
sisään ja ulos
miten hän elääkään
yhdellä reitillä
miten paljon kadunkulmasta toiseen
ei auta
että asuu aurinkoisessa huoneessa
jonka lattialle takertuvat säteet
niin kuin silkkimattojen hapsut
ei auta
että päässä soi sinfonia jonka jokainen nuotti putoaa
niin kuin lehdet jotka värisevat samassa puussa
kiskot kirskuvat aamusta iltaan
tässä kaupungissa
missä muistot matkustavat
sormet puristavat penkkiä
jokaisella pysäkillä
ajatukset lehahtavat
sisään ja ulos
miten hän elääkään
yhdellä reitillä
miten paljon kadunkulmasta toiseen
ei auta
että asuu aurinkoisessa huoneessa
jonka lattialle takertuvat säteet
niin kuin silkkimattojen hapsut
ei auta
että päässä soi sinfonia jonka jokainen nuotti putoaa
niin kuin lehdet jotka värisevat samassa puussa
kiskot kirskuvat aamusta iltaan
tässä kaupungissa
missä muistot matkustavat
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)