28.2.2011

EHTYMÄTÖN LÄHTEENI.

sinä olet ehtymätön lähde
kun pitää nähdä tuska
pyöriä raivosta kiehua

olet muusista parhain, aina
tuomassa surua kassissa
selkärepussa muovipussissa

olet lähteistä synkin, musta
kaivo sinä olet, syvä
pitkä tunneli, kierrät
päässäni ympyrää enkä koskaan pääse kotiin

sinulle kannan kaksin käsin vettä
juot viimeisenkin pisaran
eikä minusta jää mitään jäljelle
ei mitään minulle

27.2.2011

MINÄ HALUSIN UNOHTAA.

minä halusin unohtaa, illalla
silmät sulkiessa
herätä aamuun, jossa en ollut koskaan häntä suudellutkaan
pidellyt kättä
imenyt sormenpäitä
pyytänyt jäämään

halusin hymyillä
sadepisaroista
puhtaista lakanoista ja
liian suurista kumisaappaista
mutta se ei mennyt niin

26.2.2011

EPÄTOIVOA.

millä sanalla voisi kuvata
epätoivoa
sellaista kylmyyttä mikä hiipii
kädestä käteen
vaikka oma olisi lämmin
ja muistoista tuore
huulet kaulan juureen painautuneena
käsi rinnalle

millä sanalla voisi kuvata
yksinäisyyttä
sellaista äänettömyyttä mikä rikkoo
porraskäytävän tyhjät tasanteet
vaikka ovet olisivat auki
ja kurjet valmiina lähtöön
odottamassa metsän yllä

24.2.2011

VOIMATON

kuka jaksaisi
tarpoa lumessa
vastatuulessa
polvia myöten, pilvet
aseteltu lattialle, yliastua

kuka jaksaisi
kettuna hiipiä
sammakkona loikkia
hattarat taivaalle, puhaltaa
iloisena päivästä toiseen
nousta herätä
kulkea

21.2.2011

PIKKUINEN

kannattaa kumartua
kun pullea käsi kiertyy kaulan ympärille
kuiskaa korvaan sanoja, joista ei saa selvää

kannattaa kuunnella kun pieni suukkosuu kertoo
hirvestä ja karhunpoikasesta

kannattaa koskettaa kun pehmeä poskinukka
kumartuu lähemmäksi ja haluaa kainaloon viipymään
etsii pesää, isompaa syliä, nukkua ja uneksia

17.2.2011

KERTOISIN

jos osaisin
kertoisin tuulesta korvien juuressa
lampaanvillasta pakkasella laihojen pakaroiden alla
kertoisin kuusta joka laskeutui toripöydälle
ja oli liian suuri nähtäväksi kerralla

kertoisin hymystä
suupielistä jotka humaltuvat auringon valosta
tummien silmien katseesta kun luulet että en näe
kertoisin sekaisin riehuvista, olkapäille laskeutuvista kiekuroista
jotka kutittavat lapaluita ja karmivat kylmällä selkäpiitä

jos osaisin
kuvailisin rintojaan alati virtaavaksi joeksi
joka mutkittelee havupuiden varjoissa
ja välillä putoaa kuohuvana koskena
jos osaisin
kertoisin kuinka itken kun hän katsoo toisaalle

15.2.2011

JOS.

jos
niistä hetkistä
saisi edes pienen mukaansa
ottaisin sen
jossa sinä kannoit minua

14.2.2011

SININEN MAAILMA.

näin unta, että maailma oli sininen
         HATTARAT keinuhevoset porraskaiteet
         liikennemerkit lattiatyynyt jääpeite

ja tuvan seinät
eikä sinne mahtunut pelko

13.2.2011

EN PYSTY KATSOMAAN

en pysty katsomaan kuinka joka toinen kirjain kirjoittuu väärin aivan kuin joku ohjailisi sormiani näppäimillä tai pitäisi lounasravintolassa kiinni mustekynästäni kapeilla sormillaan en kestä olla toisen kädessä pideltävänä kylki kyljessä ja kuunnella kuinka hän hengittää sanojani lauseita ja juoksee rinnallani juonen tihentyessä pyöreän pöydän ympärillä missä ei ole lainkaan liinoja ainoastaan puhtaat haarukat ja veitset vihreässä posliinikipossa ja siististi laskostellut servetit joilla voi pyyhkiä piirakan murusia pois suupielestä tai jäätelövaluman lapsen leuankärjestä ja kurkistaa varovasti alas kadulle kuinka monta autoa on jäänyt liikennevaloihin odottamaan etteivät lapset juokse auton alle ja juoni kaadu viemäreihin mutta sinä voit kirjoittaa mitä haluat kertoa minulle pimeästä aloita siitä

12.2.2011

VAIN PIMEÄ

haluaisin jonkun tulevan
mutta se ei ole koskaan mitään
vain pimeä
joka on sulkenut arat silmäni
ja naapurien ovet laulavat
laulavat lujaa ja hurjasti vuokseni
se oli vain yksi yö
yö jota en edes muista
yö jolloin sinun on täytynyt
sulkea verhot
ja toinen ovi on auennut edessäni
***
tämä on kirjoitettu mukaellen Bruno K. Öijerin runoa "Luulin jonkun tulleen"

10.2.2011

PELKÄÄN.

haluaisin jonkun näkevän
kuinka sanat kirjoitetaan väärin
pelosta
että joku nyppii kirjoittavista sormista kynnet
tiputtaa betonilohkareen käsien päälle
ja kangistaa kauhusta niin
että aivoista katkeaa suoni
kirkaisu ennen kuin
sydän pysähtyy
käsien liike näppäimillä lakkaa, eivätkä silmät enää näe
tietävät vain, että ruumis makaa sohvalla raidallisessa yöpaidassa
kaikki käy niin nopeasti
on ohi

pimeässä en pelkää enää mitään

9.2.2011

MUSTARASTAS

vastapäisen talon
seinät ikkunat parvekelasit

ja räystäältä tippuvat linnut
kaatuvat pöydän kiiltävälle pinnalle
vääristyneinä odottavat
että vetäisin verhot eteen tai
syöttäisin mustarastaat

8.2.2011

MATKOILLA

mies puhui, kohteliaasti
tiedusteli käytänkö verkkosukkia
ja miltä korkokengät tuntuvat tällaisella ilmalla
toiset hymyilivät, kuuntelivat
täpötäydessä vaunussa tyhjänpäiväisiä juttuja, kun linnut kaartelivat junan yllä
saavuttiin asemalle
viimeinen vilkaisu likaiseen ikkunaan ja takki kiinni
kaulukset ylös, katse kohti taivasta ja Mannerheimintietä
punaisilla ei uskalla ylittää, voi jäädä alle
avasin sateenvarjon

täällä
eivät kulje raitiovaunut eikä kiskobussit
linja-autot ovat täynnä alaspäin vajonneita suupieliä
mustia hattuja ja villasta kudottuja tumppuja
lumi peittää kadut ja jalkakäytävät
ihmiset tarpovat loskassa
eikä kukaan jaksa välittää
ei väistää ruuhkaisissa valoissa

6.2.2011

TOTUUS

inhoan kaikkea
mikä koskettaa sinua,
talon seiniä
hirsiä ja tuvan uunia
jopa uunin pankoa

puhumattakaan lattioista, seinämaalista ja katon korkeudesta
pihapuista ja sähköaidasta
laidunmaasta jalkojesi juuressa
ruohikon seassa kiemurtelevasta kyystä

haluaisin räpytellä pois
lentää pian tai vitkaan
jättää tämän peltoaukean, istahtaa toiselle oksalle

5.2.2011

KADONNUTTA AIKAA

se loppui tänään.
tai eilen. ja kuudentena päivänä.
yöllä ja unessakin se loppui.
ja se.
         se.
                  ja Se.

loppui yhdessä yössä.
kaikki se mitä olin ajatellut. ja tehnyt.
siihen asti halunnut.
se loppui.

aika pysähtyi.
siinä sekunnissa.
viisari jätti minut tähän.
ja tuohon.
         sinne.
                  seinälle.
enää minulla ei ole kelloa.

4.2.2011

KOSKETA MINUA.

palan halusta.
kosketella.
kuumentaa sinut.
houkutella sinut syrjätielle.
riisuutumaan kanervamättäälle.
kukkimaan ojanpientareelle.

palan ihosta.
kivistävistä sormenpäistä.
huulilla ommelluista haavoista.
roihahtaisin liekkiin kanssasi.
kuusen alla multaa käsissä, havunneulasilla
olisin orjasi.
tässä metsässä palaisin karreksi.

3.2.2011

PUNAISISSA VILLASUKISSA

punaisissa villasukissa ei ole mitään vikaa
eikä liian pitkissä varpaankynsissä
ei liioin nukkaantuneessa torkkupeitossa
eikä harmaassa pilvenrietaleessa,
joka roikkuu uneliaana jäätyneen järven päällä

peittää vastarannan valot, savupiiput ja rantaviivan
jalanjälkiä ei enää näy
ne ovat sekoittuneet toisten jälkiin
viimaisilla sormilla ommeltu viitta putoaa hartioille
ja joku puhaltaa tuulen selälle, nostaa ilmaan