en pysty katsomaan kuinka joka toinen kirjain kirjoittuu väärin aivan kuin joku ohjailisi sormiani näppäimillä tai pitäisi lounasravintolassa kiinni mustekynästäni kapeilla sormillaan en kestä olla toisen kädessä pideltävänä kylki kyljessä ja kuunnella kuinka hän hengittää sanojani lauseita ja juoksee rinnallani juonen tihentyessä pyöreän pöydän ympärillä missä ei ole lainkaan liinoja ainoastaan puhtaat haarukat ja veitset vihreässä posliinikipossa ja siististi laskostellut servetit joilla voi pyyhkiä piirakan murusia pois suupielestä tai jäätelövaluman lapsen leuankärjestä ja kurkistaa varovasti alas kadulle kuinka monta autoa on jäänyt liikennevaloihin odottamaan etteivät lapset juokse auton alle ja juoni kaadu viemäreihin mutta sinä voit kirjoittaa mitä haluat kertoa minulle pimeästä aloita siitä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti