25.3.2012

SEKUNTIPELIÄ.

päivien
sekuntien
ja hiljaisten
lyöntien ajan olen vain odottanut
tuijottanut tyhjää

ja sitten
sellaisena päivänä
jolloin muut eivät jaksaneet vaivautua
eivät edes vilkaisseet ulos koska satoi
pisarat valuivat ikkunoita pitkin
räystäitä ja puunrunkoja pitkin
huomasin kääntäneeni esiin tyhjän sivun
etsineeni jostain kynän
ja kirjoittavani
yhtäkkiä
siitä vain
heti sen jälkeen kun sain tiskattua
ja kaikki ajatukset koottua
ripusteltua naruille ja laskosteltua hyllyille
kaikki puhtaat ja ryppyiset

JA.

minä
     on sisäinen haiku
     sana jonka jokainen osaa

sinä
     on minun ulkopuolellani
     asia josta en aina välitä
     tai minun ei tarvitse

TÄNÄ YÖNÄ.

tajuatko
että kirjoitat sanojen virtaa
äänettömiä hiukkasia
tänä yönä
värittömässä talossa
jonka ovet ovat sulkeutuneet
ja vain pihatie kuvittelee
saavansa itsensä puhtaaksi
hiekasta ja kivistä
vastasataneesta raskaasta lumesta

EN SAA UNTA.

kuinka moni on tyytyväinen
siihen missä asuu
millaisia ääniä ympäriltään kuulee?
miten monta ovea aukaisee
että pääsee ulos
ulkoa sisälle ja ylhäältä alas - alhaalta ylös?
miten monta kertaa pitää sanoa
että rakastan sinua
niin kuin tyhjille seinille
maalataan väreillä maalataan raitoja
kiinnitetään listat?
voisitteko jo lopettaa pattereiden paukuttelun
täällä yritetään nukkua syvää unta?

JOS TIETÄISIN.

jos tietäisin
että sinä tulet
istuisinko odottamassa
väsyisinkö odotteluun niin
että lakkaisin saamasta unta
luulisinko lopulta kuvitelleeni koko jutun
hetkeä ennen kuin sinä saavut
ilosta hämmentynyt ilme kasvoillasi
metsien kirkkaat vedet silmissäsi
tietäisin heti
nuo kasvot kuuluvat minulle
nuo kasvot haluan nähdä huomenna
ja eilen
tietäisin heti
että sinä kulkisit kanssani samaa askelta
et edessä etkä jäljessä
tarttuisit käteeni sillalla
ja kapealla polulla nostaisit minut syliisi
kun minä jaksaisin vain hymyillä
sinulle
ja päiville
niille jolloin vain odotin
odotin että tämä päivä tulisi
että linnut laulaisivat metsässä
ja hauki nappaisi syötin

ODOTUS.

odotuksen tilassa ei ole vapaita aikoja
peruutuksia voi kysellä vastaantulevilta
jotka ohittavat
kaikki talot keltaiset
ikkunaverhot
ja onnellisen maton
käyvät istumaan nurmikolle
ja levittävät kaupungin alleen
sitten käyvät makaamaan ja sulkevat
ikkunoista luukut
ovet jättävät raolleen

SANASEPPO.

Sinähän olet oikea sanaseppo
kyllä sinä tiedät mitä pitää sanoa
osaat kirjoittaakin niin hyvin
lauseet lentelevät mielessäni
enkä saa otetta yhdestäkään
jolla voisin auttaa surevaa ystävääni
varpaitaan
jotka ovat kylmettyneet
liian pienissä vuorittomissa kengissä
kynnet kääntyneet sisäänpäin
jokaisella askeleella
eikä pakaralihas edes yritä tehdä omaa työtään
vaan lataa kaikki odotukset reisilihaksille
jotka kipeytyvät jokaisella askeleella lisää
mitä sitä osaisi sellaiselle sanoa
kuin että
paina puuta
istu tähän viereeni
katsellaan vähän maisemia
katsellaan ohi kulkevia
etsitään ehjät kengät

SINÄ.

tulit takaisin
viivyttelit sormiasi poskellani
ja hymyilit
et vastannut kysymykseeni
joka jäähdytti ilman välillämme
hymyilit
yhtä typerästi kuin minä
nielaisin kuuluvasti
vesi valui pitkin kurkkuani
menneiden vuosien jäät sulivat

AJATUS.

onko yksikään ajatus itsessään
niin voimakas
että pysäyttäisi ajan
niin että huomaisit
ajattelevasi
vain sinistä peltoa
kirkkaan taivaan alla
sinisiä puita
unisia ja käveleviä
tiheitä pensaita joiden alla kasvaa
renkaita ja päällä juoksevat
päivisin lapset
sinisten unien sokeat lapset

14.3.2012

KAIKISSA RISTEYKSISSÄ.

kaikissa risteyksissä
pitäisi tietää
mihin suuntaan ja millä
pitäisi nähdä nurkan taakse
aavistaa tuleva
katukivet liikennevalot
juoksureitit ja huonepalot
vaiko juopunut porttikongin vartija
vanhat rattaat ja kivipyörä
minä en ole koskaan ollut niin tarkka
eivätkä minua tällaiset asiat kiinnosta
siitä olen ylpeä
mutta jos kukaan ei tunnista
ei katso silmiin
missä minä sitten olen
minne menen

13.3.2012

PORTAISSA.

olen säpsähtänyt hereille
portaissa
pidellessäni kiinni kaiteesta
tarttuneena siihen kahdella kädellä
että en kaadu
lysähdä maahan ja herää
ala hengittää
ja sijoittaa portaat ja käytävän
näkökenttäni äärilaidoille
matkani keskivaiheille
ulko-oven määränpääksi

12.3.2012

HERÄÄMISIÄ.

olen herännyt
jokaikinen aamu
lehdilläni samanmakuinen pimeä
varrellani kiertyneen lakanan
pitkät ja syvät poimut
joissa pölyhiukkaset tanssivat
hoipertelevat
valonkajossa kohti latvustoa
ja sulkevat silmäni
ei enää
ei tätä samaa unta
kylmiä seiniä rutikuivaa maata
kunnes koittaa aamu
jokaikinen aamu

11.3.2012

MERI.

meri
kasvoi sisälläsi
sinistä ja punaista
kaikkia sateenkaaren näkymättömiä värejä
kaarevaan horisonttiin asti ja takaisin

vesi pysyi vaiti
pysyi liikkumatta paikallaan
ja antoi minun kävellä yllään

ja kun katsoin jalkoihini
aallot olivat pukeutuneet valkoiseen takkiin
ja tunsin kuinka tuuli nousi raivosi pohjoisesta itään
ompeleet repesivät vaikeroiden
ja minä vajosin ratkenneeseen saumaan
kunnes manaatti nielaisi minut
ja sylkäisi takaisin rantaan

10.3.2012

JOTTA VOISIT JUOSTA HATTU KÄDESSÄSI.

tänä päivänä kaikki on äänetöntä
lempeää ja tyyntä
kukaan ei kuule kuinka ihmiset virtaavat pöytien yli ja läpi
astiat helisevät kuumassa vedessä
ja roskapussit täyttyvät onnittelupuheista
kukaan ei kuule kuinka naiset huohottavat portaita ylös ja alas
ja piilottavat kätensä likaiseen esiliinaan
väsyneet kasvonsa

tänä iltana kukaan ei nuku
juo liikaa ja sammu pöydälle tai sen alle
unohda takkia naulakkoon vaikka muut ovat jo menneet
vieneet alimmaiset
jäljellä on vain kaksirivinen kaulukset pystyssä
puoliksi syöty kakku ja kukkakoristeet
samassa koukussa vasta-avioitunut hattu

ja kun pimeä lopulta tulee
se kaataa viimeisen juoman
ja kaikki jälleen päälleni
kukaan ei kuule kuinka kengät potkivat ja rettelöivät
sormet raapivat puristavat tiukasti 
ja lattia juo kyljistäni virtaavat lammikot

5.3.2012

YÖSSÄ.

Yhdessä yössä niin suureksi
että sydämet eivät voi erota

ilman tuskaa

siitä suudelmasta minut olisi pelastettu
rakastamasta

4.3.2012

MITÄ SINÄ SAIT?

Mitä jättäisit tekemättä ja mitä tekisit
jos saisit valita uudelleen
kenen kanssa törmäät
keneen rakastut
koska koskaan
ei voi tietää
keneen seuraavaksi
kenet uudestaan kohtaat
mihin tiesi johdattaa
mihin kaikki vie
ja entä sitten
jos et ole elänytkään
jos et uskaltanutkaan
et antanut mahdollisuutta
et aukaissut ikkunaa
et kuullut huutoa itkua linnunlaulua
tikkaa, joka nenäänsä runkoon hakkaa
mitä sinä sait
missä kuljit
kenen kanssa
ja mitä halusit
saitko sen?
saitko kaiken?

JA MINÄ VAIN SINUT.

peiton alla
hengittävät syviä unia
näkevät kaiken toisensa
pellon laidalla, omenatarhassa

ja minä vain sinut
sinut jota en voi unohtaa
unohtaa niitä suudelmia tulitikkujen valossa
joita koskemattomin huulin odotin
nähdäkseni

ja sinä
teit mitä teit jättääksesi minut tähän

3.3.2012

EI ONNISTU. EI ENÄÄ.

Ei siitä mitään tulisi, tiedän, ei siitä tulisi mitään, senkin tiedän, silti en voi mitään sille, että ajattelen, että joskus mietin, että mitä jos kuitenkin, jos se kuitenkin olisi totta, tiedäthän?

Ei siitä mitään tulisi.

Entä jos kuitenkin tulisi, mitä sitten, jos tulisi, pitäisitkö kädestäni kiinni, etkä laskisi enää irti, pitäisitkö kiinni, kiinni minusta, etten putoaisi muistoihin, pitäisitkö kiinni, etten hukkuisi, jäisi ruosteisten junien alle.

2.3.2012

TUULEE.

Ei pitäisi ajatella vaan katsella, tuulen sointia ikkunoiden läpi, lehdettömien runkojen huojuntaa kohti haurasta jäätä, vettä joka pursuilee jääkerrosten läpi tomusokeripinnalla. Tälle polulle raskaat askeleet ovat hukkuneet, täällä ei uskaltaisi kävellä, ei ole koskaan uskaltanut, mutta on mennyt, koska toisetkin ovat.
Nyt  tuntee olkapäässään tuulen, otsassaan roikkuvat oksat, lehdettömät ja kuivat hakkaavat ikkunaan, kunnes valo sytyttää säteet, jotka valuttavat ikkunalaudat pisara pisaralta, ryhtyvät rynnäkköön ja vihreys valtaa kaiken, vesi syöksyilee tuulen mukana, vaahtopäinä pitkin selkää.