jokaikinen aamu
lehdilläni samanmakuinen pimeä
varrellani kiertyneen lakanan
pitkät ja syvät poimut
joissa pölyhiukkaset tanssivat
hoipertelevat
valonkajossa kohti latvustoa
valonkajossa kohti latvustoa
ja sulkevat silmäni
ei enää
ei tätä samaa unta
kylmiä seiniä rutikuivaa maata
kunnes koittaa aamu
jokaikinen aamu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti