te molemmat
villisiipiperhosen leiskuvat siivet
yövytte sisälläni
karkoitatte yötä pelkäävät ajatukseni
sinne
missä valoionit sulavat mustaan
tanssivat
täyttävät
kaiken pimeän
kaiken sen
mikä minulle näyttäytyy
koska eniten pimeää pelkää valo:
pelkkä kosketus saa valon kaikkoamaan
ja voi mennä tavattoman kauan
ennen kuin sen saa taas rauhoittumaan
suostuteltua
palaamaan
31.12.2012
28.12.2012
JÄLKILÄMMÖSSÄ.
vaikka lähdöstäsi on
aikaa
olen silti onneton
en vuoksesi
en
en vaan tiedä miksi
ajattelen
ajattelen sinua aina
koko ajan
jatkuvasti alati
yhä
miksi vielä asut
minussa?
miksi korjaat
vuotavaa kattoa
kaatuvaa seinää
naulaat irronnutta
listaa?
kerro sinä
puhu pyydä
auta minua olemaan
valmis
olemaan yhä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)