ja nyt Itäisen viistokadun vaaleankeltaisen kerrostalon asukkaat
ostavat kaupoista minun ruokalistallani
syövät lempiruokaani
ja kuuntelevat Bachia ja Rahmaninovia
kävelevät minun reittini ja istuvat rannalla kivilläni
tarttuvat oksiini
he värjäävät paitansa samalla keltaisella kuin syksy
upottavat varpaansa mustaan nurmikkoon
ja minä kuvittelen samaa polkua kesällä ja talvella
ja alakerran naapurini
äksypäinen herrasmies
joka aamuisin on yhtä nyrpeä kuin vaimonsa
kävelee polulla iltakävelyäni
ja yläkerran isä
ja vierusnaapurini
rouva, joka on aina humalassa ja kaatuu usein portaissa
rouva, joka on aina humalassa ja kaatuu usein portaissa
keskustelevat kirjoista ja kirjoittamisesta
siitä kuinka vaikeaa on saada ideoita mistään
nyt kun järvikin on jäätynyt
4 kommenttia:
Joo ihan kiva, paria kohtaa en vaan ymmärrä, ei tunnu musta loogiselta. Esim: ''silmien mukana ne ovat valuneet viemäreihin/
kiivenneet kerroksiin''
Miten ne voi eka valua alas ja sit kiivetä ylös? Eikai mikään tärkee pointti, mut tulipa vaan mielee.
Sit tää kohta: ''upottavat varpaansa mustaan nurmikkoon''
Mitä tää meinaa? En ihan käsitä kielikuvaa, tuntuu, ku olisit ''keksimällä keksiny'' tän, eli pistäny vaan jotain sellasta, joka vaikuttaa ''hienolta/taiteelliselta'', mut jonka takana ei oo merkitystä. Ainakaa mulle ei avautunut.
Ja sit vielä tähän: ''ja yläkerran isä /ja vierusnaapurini/
rouva, se joka on aina humalassa ja kaatuu usein portaissa/
keskustelevat kirjoista ja kirjoittamisesta''
Tää on epäjohdonmukanen. Puhutaan ensin HEISTÄ ja sit yhtäkkii joku yksi ihminen ja sit taas HE. Tää olis pitäny kirjottaa järkevämmin, esim: ''ja yläkerran isä/ ja vierusnaapurini, se rouva joka on aina humalassa ja kaatuu usein portaissa/ keskustelevat kirjoista ja kirjoittamisesta''
Eipä tullut muuta mieleen tähän hätään. Paitsi se, et on sit turha valittaa mun kommenteista, ne on ihan asiallisia. Ja lakkaa mulle keskellä yötä soitteleminen!!
Live long and prosper. :)
Miksi minä valittaisin sinulle sinun kommenteista, Tämähän on IHAN mahtavaa kritiikkiä ja tarkkasilmäisyyttä. Juuri tällaistahan minä kaipaan ja tarvitsen, että saan edes jotain irti tekstistäni ja pystyn sitä korjaamaan. PS. Soitin vaan siksi, koska tiesin, että olet hereillä:) Laitan seuraavalla kerralla tekstarin.
Hyvä, toivottavasti on jotain apua. :) Joo ja pistä tosiaan ens kerralla txt, meinasin kuolla sydäriin. :D
Tiedän tunteen, kun on ihan yksin ja rauhassa ja kellon niiiiiin paljon, ettei odota kenekään soittavan enää ja sitten puhelin alkaakin päristä täysillä korvan vieressä ja vielä pöydällä... huh. Olen minäkin muutamaan kertaan meinannut saada ko. tilanteessa sydärin, mutta vielä olen kestänyt moisen jännityksen. Onneksi sinäkin;)
Lähetä kommentti