KATOT

katuvalot vääntelehtivät vintin ikkunassa

ropisevat katot ovat piilottaneet linnut räystäiden alle

sukimaan korvansa

vettä valuvat höyhenet

ja mustat sulat
tippuvat yksi kerrallaan

kohti kovaa asvalttia

murskaavat suuret talot, pienet ikkunat

VALMIITA VASTAUKSIA

Rakastatko vielä minua? Kyllä.

Haluatko olla kanssani? Kyllä.

Olenko sinusta kaunein nainen maan päällä? Kyllä.

Ajatteletko minua koko ajan? Kyllä.

Näetkö minusta unia? Kyllä.

Olenko vieläkin seksikäs? Kyllä.

Haluatko kanssani lapsia? Kyllä.

Muutetaanko yhteen? Kyllä.

Oletko pettänyt minua? Kyllä.

MEISTÄ TULEE

meistä tulee onnellisia onnettomia

paita päällä hihattomia, pelkääjiä

pelottomia sanamme mittaisia mitattomia

meistä tulee pitkätukkaisia kaljuja

näkeviä näkymättömiä, pimeässä

vaeltavia susia, kirkkain silmin kulkevia

meistä tulee suu ja korvat, olkapäät ja polvilumpiot

kirkuvien päivien äänettömät yöt, hirsien narina

kuusimetsässä, valoisa yö kuuttomalla taivaalla

meistä tulee sanattomia puheita, äänettömiä

äpäröitä, toisten nurkkiin kusevia narttuja

pitkiä pudotuksia, kova asvaltti meistä tulee

SUUTELE

suutelin sinua yöllä

ilman syytä asettelin huuleni huulillesi, nukkuville

kosketin suupieltä

kielenkärjellä poskea

pimeässä

pitelin kaksin käsin peittoa

ettei päivä nousisi

ettei kulkisi ohi

TALVIKUU

kylmät varpaat peiton alla

sormet näppäimillä tekstit tulvivat

olkapäistä kyynärpäihin, ranneluihin

nimettömiin, etusormi keskisormi vastaanottaa

sanat kippurasta, kipeästä vatsasta

ikävästä

lumisista tuntureista, alastomista pitkospuista

sormenpäistä tulen yllä, lämpimistä katseista

kahvijonossa

mikään ei ole muuttunut.

haaveet, toiveet samat

vuosi sitten

talvikuussa

VAIKKA AURINKO PAISTAA

vaikka aurinko paistaa

lämmittää puutalon hirsiseinät

         hiirenkolot sulattaa

vaikka kuu kimmeltää

jäätyneen järven pinnassa

         hengähtää ennen avantoon astumista

vaikka sade kastelee

kuivan maan kukkivat puut

         lumi sataa hiutale kerrallaan

yksikään peitto ei ole niin lämmin

että sillä olisi sinun korvasi

VÄSYNYT UNI

kiertynyt yöpaita herättää
kun väsynyt uni ei jaksa aueta

hihat kiristävät

eikä turvonnut iho löydä asentoa,

varpaat tilaa liikkua

B-rapun hissi kulkee ylös ja alas

sylissään nainen, jota miehet ovat pettäneet

yöpöydällä pino kirjoja

jotka pitäisi palauttaa viimeistään maanantaina

kaatunut viinilasi ja kirjanmerkki

patterin alla pölyä ja korkki
Vin Santo del Chianti Classico

SIEMEN

tuhannet päät kääntyvät äidin imettäessä lastaan, kahvilassa

paita ja hihat käärittyinä, otsa rypyssä

janosta ja ihosta, molemmilla

tyhjä kohtu

minä kylvän kotimatkalla siemenet joita en jaksa kantaa

multaisin käsin aurinkoisille rinteille

missä linnut nokkivat ja tuulet kuljettavat

kasvattavat kesän

EN HALUA NOUSTA

en halua nousta aamulla

en käydä nukkumaan illalla

on kuin makaisi kahden miehen välissä

eikä kumpaakaan tahtoisi koskea

muuta en tiedä,
         kaikkea

en jaksa ajatella

ON AIKA

pitäisikö sinun lakaista lumi lattialta

kerätä kivet sohvalta

ja lähteä,

avata ovi

ja sulkea

aukaista ikkuna, juosta

pihamaalla ja nukkua
aamulla
herätä illalla, puhtaalla lumella

pitäisikö sinun?

niin kuin minä.

UNIA VAI AJATUKSIA?

kuinka porkkana ja omena voivat lentää taivaalla, ja sänky

on petaamatta vaikka on aamu,

punaiset pussilakanat

ja tyynyliina kastuneet unista, ja väsyneet silmät

eilisen hihat nuokkuvat tuolin karmilla

ja lattialla unohtuneet kengät

kenelle ne mahtuvat?

MERILLÄ

minä ja kokka ajelehditaan
ei näy maata, ei rantoja
valkohiekkaisia, palmupuita, banaanilaivoja
syvyyksissä pallokalat odottavat suut avoinna
kattona kaikille taivas, yöllä tähdet

kämmenillä, koura kerrallaan soudan
rannalle väsyneet jalat
kuluneet kädet satamaan,
missä on tyven
missä on aallokko,
tuulessa palaneet kasvot

KISKOILLA

sateessa asemalaiturit valuvat
kaupungit ja kujat ryntäävät ohitse
         taajamat ja metsien reunat
kilometri kilometrin jälkeen

rautaisen tien uomat vievät

sinua seuraavalle asemalle

kastumatta, ilman lippua

LUMIPYRYSSÄ

istahdan kapealle sängylle
yksin, kun en saa unta
mietin mitä haluaisin elämälleni tehdä
         harmaille hiuksilleni
huuruinen betoniseinä selkää vasten
ja varpaille lattiat joilla ei ole mattoja
         liian kylmät kävellä

ikkunassa pyryttää, kuurankukkia
         kuistin seinässä
lumiukkoa ei näy missään
puhtaassa lumessa jäniksen jäljet
kiertävät talon ja puita

SIKSI

kunpa joku hyväilisi rintojani

tyhjiksi juotuja

pesisi harmaat hiukseni saunan lauteilla

         huuhtelisi kirkkaalla vedellä

istuisi vieressäni

         pitäisi kädestä

nostaisi peiton kulman
         kainaloon kömpiä

siksi minä katselin tyytymättömiä juonteita naamassasi

käännettyä selkääsi iltaisin

kuuntelin ivaa äänessäsi, siksi niin kauan

ja siksi lähdin