27.11.2010

SIEMEN

tuhannet päät kääntyvät äidin imettäessä lastaan, kahvilassa
paita ja hihat käärittyinä, otsa rypyssä
janosta ja ihosta, molemmilla
tyhjä kohtu

minä kylvän kotimatkalla siemenet joita en jaksa kantaa
multaisin käsin aurinkoisille rinteille
missä linnut nokkivat ja tuulet kuljettavat
kasvattavat kesän

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä Ansku! Kolme viimeisintä runoasi ovat vähän kuin sarja. Pidän näistä, jotenkin rehellisiä.
Edellisessä oli jotakin painostavaa, kahta puolta makaavat miehet sopii tunnelmaan. Voisi varmaan jopa olla ehdottomampikin: makaan kahden miehen välissä, en tahdo koskea jne.
Viimeisimmässä tykkään erityisesti toisesta säkeistöstä, siemenistä, miten ne painaa ja miten niistä kasvaa uutta. Voisikohan kahvilakohdan jopa siirtää omaksi runokseen ja siemenet olisi omansa? Jaksaminen ja siementen kantaminen ja kylväminen ja kasvu. (JK. Tyhmä kommentti: siemeniä kylvetään, taimia istutetaan. Kai. ;)
Katja

A n s k u kirjoitti...

Ihanaa, kun olet taas kiireiltäsi ehtinyt lukemaan minunkin raapustuksiani ja vielä kritiikin kera!! Ihanaa:) Ja Kiitos:) Tottakai juuri noin niin kuin sanoit tuosta kylvämisestä!!!! Korjasin heti sen kohdan kuntoon.. ajattelinkin että jotain siinä oli, mutta en väsyksissä viime yönä siihen osannut tyhmänä edes tarttua:)

Kaksi runoa.... niin. Vaikea sanoa, pitää miettiä ehdotustasi.. onhan siinä pointtikin.

Anonyymi kirjoitti...

Joo, kahdeksi jakaminen tuli vaan mieleen lukiessa, kun tykkäsin erityisesti kakkossäkeistön ajatuksesta. Hyvä se on näin, siemeniähän siinä alussakin on!
K

A n s k u kirjoitti...

Niinhän siinä on:) Kivaa kuitenkin, että annat vinkkiä.