sanat ponnahtelevat seinältä toiselle
täyttävät tyhjän ilmatilan
raivonpuuska pyörii olohuoneessani
pöytä tuolit astiakaappi lentää kirjahyllyt televisio ja lattia
kalpeana vanana ikkunanraosta ulos
kimmahtaa kuuhun
minä putoan häntä kädessäni
unohdan miksi istahdin yläkerran lattialle
enkä enää muista sitäkään mitä ajattelin
joku näki tähdenlennon ja toivoi
minä käännän kuulle selkäni, odotan eteisessä aamun aurinkoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti