minä elän, siitä olen päiväni puhunut, ja siitä kuinka poljettiin kaksi päällä syvään ojaan, hukuttiin, ja pihapiirin punaisesta omenapuusta, ovesta joka kävi yhtämittaa, viljasiilosta navetan takana, seinistä jotka kaatuivat toisinaan, peräkammarin matalista patjoista kurkotella ikkunasta, valoa, paljan käsin kauraa ja heiniä, joskus sika ja monta nautaa, nyt talo on hiljentynyt, portaat vaienneet, eikä kyytä näy missään
4 kommenttia:
Tästä en oikein saanut kiinni ensilukemalla, siksi se jäikin kaihertamaan ja piti lukea uudelleen. Joku ristiriita alun ja lopun välillä, johtuuko minun vähäisestä runoharrastuksesta etten nyt oivalla, ehkä. Kuvista pidän, vaienneista portaista ja etenkin lopun kyystä.
Katja
Kiitos Katja kommentista! Voi että, et usko kuinka kiva on saada kommenttia johonkin runoonsa, se on kuin söisi lusikallisen lämmintä hunajaa ja kuumaa teetä päälle:=) Kiitos kiitos kiitos! Ja vielä enemmän kiitos siitä että sanoit missä tökkii lukiessa. Muokkasin heti runoa pikkasen, miltä nyt tuntuu?
Ainakin minä sain nyt paremmin ajatuksesta kiinni, pitäisi olla molemmat versiot vierekkäin että tietäisi mikä muuttui. Pistin kokeeksi säkeitä allekkain (ei peräkkäin niin kuin tässä) ja leikin vielä sillä miten jakaa sanoja riveille. Jotenkin hahmottui paremmin niin minulle. Makuasioita!
Katja
Kiitos taas Katja, Olen tehnyt tätä juuri niin alekkain ja peräkkäin ja taas alekkain ja peräkkäin ja minä tykkään tästä vähän enempi näin peräkkäin. Mutta mistä sitä tietää miksi tämä muuttuu loppupeleissä:) Jotenkin tuntuu,että mulle sopii proosarunomuoto tällä hetkellä paremmin, mene tiedä, tai se siis johtuu siitä, että minä en osaa kirjoittaa runoja enkä tiedä miten ne pitäisi asetella. Thanks anyway!!!!!
Lähetä kommentti