8.8.2012

YKSINÄISEN NAISEN MIELI.

pimeässä huoneessa
ikkunalaudalla kukkia
         tapetit
         seinät raollaan

pöydänjalat kaukana toisistaan
liina virkattua pitsiä
valkoinen
lautalattia selän painua
rinnan päällä hellä paino
         huulia hivelevä
kuun valo

5.8.2012

PUHU.

sanoja
jotka putoilevat itsestään
pimennetyille ikkunoille
valuvat käsistäsi kuin tippuvat tähdet
         ruispelloille osa
         osa puhkaisee reiän betoniseinään
hajoaa pilveksi
lattialle
kenenkään huomaamatta

lopulta
sinä hylkäät
reikäiset seinät muovimatot
ja minä
nostan lattianrajasta
         palasista pienimmän
         ja
         maistan
tähdenlennot pakenevat ikkunoista
verhot palavat

26.7.2012

LAPSI.

löysin itseni lapsena
vuosien takaa
kuinka mykistävää
         paljasta
huomata
jo tuolloin olleensa alakuloinen
         nähdä kaikki
hämärän takaa
pimeässä

21.7.2012

MATKA.

ihmeellinen
kalvas valo
hehkuu huoneen nurkassa
pölyverhot seinillä
ja lattianrajassa
ovat kasvaneet isoiksi

alhaalla rantabulevardilla
lasit kilisevät
hotellimarkiisien alla
ruskettuneet kasvot
ja hoikat sääret
kultaisissa sandaaleissa
huojuvat
viulun sointien tahdissa

sinä makaat sängyssäsi
haluamatta nähdä ketään
kutsumatta luoksesi
muita kuin tuulen
joka heiluttaa yöverhoa
janoaa mukaansa

19.7.2012

RANNIKKO.

parasta tässä kaikessa
on laineiden yllä viipyilevät vaahtopäät
siivet joiden lähtöä vielä saa odottaa
sillä välillä voi kuulostella
ihmetellä sitä halua
ja voimaa
millä pisarat paiskautuvat päin kiviä
ehdoin tahdoin
asettavat itsensä alttiiksi
kivulle

18.7.2012

JOTAKIN PÄÄHÄN PANTAVAA.

löysin tänään uudet lasit
(tai ne löysivät minut)
näyttivät hylätyiltä
näyteikkunassa roikkumassa
samassa telineessä muotivirtausten kanssa

16.7.2012

SUONET.

kaikki mitä tiedän mahtuu sisälle
mahtuu ovista ja pesemättömistä ikkunoista
mahtuu sulkasuonien väleistä ja seinäraoista

kaikki mitä tiedän sopii ylleni tai valuu päältäni

jatkuva sade peittää pahimmat puutteeni
kirjoittamattomien lehtien
auenneet lavat

13.7.2012

KYLMÄ EDELLEEN.

ei ole pitkä aika
siitä kun salamat iskivät
läpinäkyivät
mustissa ikkunoissa
kallioiden välissä
karahtivat kiville

ei ole pitkä aika
siitä kun kaikki saattoivat kuulla
ja näkevät nähdä
kiemurtelevat tähdet
putoamassa

5.7.2012

VELI.

tiheää

aluskasvillisuutta
askel askeleelta
vihreää
lehtiä
kasveja
nuukahtaneita kukkia
osa pudonnut
osa kasvaa edelleen
                             odottaa vettä

vihreitä koivunrunkoja
molemmin puolin tietä
vierellä veli joka ei paljoa puhu
tai jos puhuu
ei puhu vaan juttelee
harmittomia
mutta välttelee asioita
sellaisia jotka värjäävät puunrungot punaisiksi

3.7.2012

OTA.

ota tämä kaikki pois
ja peitä jäljet
hukuta sielu sydän
solut
kaikki
peitä allesi

sitten unohda mistä minut on tehty
pienistä palasista
vastapareista
polta minut kuin kokko
ja kokoa huomenna uudelleen
maasta nousee merenneito
seireeni ja satakieli

16.6.2012

TILALLE JOTAKIN.

uneksin
uneksin olevani kuolematon
kiveen taltioitu
kuva itsestäni
kaikkea sitä vastaan joka petti
ja jätti hämärän jälkeensä

5.6.2012

JOKI.

kuin vesi
         olen virrannut
pyhättösi läpi
         enkä vieläkään tiedä
                  mikä olet
         mistä tehty

3.6.2012

KAIKENLAISTA PASKAA.

millaisilla sanoilla sinä kuvailisit sitä tuskaa
mitä minä kannan ohimoillani usein?

millaisella sylillä sinä ottaisit minut vastaan
kun tiedät mistä tulen?

miten kertoisit minulle että rajasi on tullut vastaan
päiväsi on täynnä omaa painajaistaan?

1.6.2012

KAUPUNGISSA.

iltapäivän vaunussa
sormet puristavat penkkiä
jokaisella pysäkillä
ajatukset lehahtavat
         sisään ja ulos

miten hän elääkään

        yhdellä reitillä
miten paljon kadunkulmasta toiseen

ei auta

         että asuu aurinkoisessa huoneessa
jonka lattialle takertuvat säteet
niin kuin silkkimattojen hapsut

ei auta

         että päässä soi sinfonia jonka jokainen nuotti putoaa
niin kuin lehdet jotka värisevat samassa puussa
kiskot kirskuvat aamusta iltaan
tässä kaupungissa
         missä muistot matkustavat 

24.5.2012

HUOMENNA.

tänään
syleilin vihreämpiä lehtiä
kuin koskaan aikaisemmin

tuoreissa oksissa kiinni toisissaan
huumaantuneet
kukat ja kosteat terälehdet
enkä enää saanut sanottua
         huomenna palaan takaisin
sinä huumasit minut