TARINA

tämä on tarina käsistä

kalpeista ja kylmistä
ne kulkivat kyljilläni, aamuisin

kun olin vielä unesta valoton

pimeydestä nousemassa, polvista taipeissani

niistä tunsin sinut, vaikka et sanonut sanaakaan

nostit vain peiton nurkkaa ja paidan helmaa

kysymättä suutelit niskaani ja kysyit kelloa paljonko?

en jaksanut vastata

olin matkalla

käsi kaulallani, toinen reidellä

nautin huulista ja peiton kulmasta

olkapäällä, pienistä nykäisyistä polvitaipeissa

niin minä heräsin sinulle, niin aamuisin