ei kuule ajatuksia eikä polvien naksahtelua
eikä tässä valossa
kun kaikki lamput ovat sammuneet ja osa kytketty pois päältä
voi nähdä minua
tähdet ovat pudonneet taivaanrannan taakse
ja kuu kääritty kelmuun
viipaloitu lautaselle josta nopeimmat noukkivat paksuimmat siivut
kuka olisi uskonut
että jonakin iltana syömme kraatereita
keräännymme yhteisen pöydän ympärille lautasilla
hiekkaa ja pölyä, kuukävelyitä
vuodelta jolloin minua ei ollut
eikä paksuja reisiä, väsyneitä käsivarsia
ei ryppyisiä poskipäitä, joissa pystyviivat vahvistuvat
päivä päivältä tuuli ottaa niihin enemmän
ja puhaltaa lopulta vaatteetkin yltä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti