PYÖREITÄ KIVIÄ.

vaikka en ikävöikään sinua enää

olet mielessäni usein

"liian usein", sanovat

et ole ansainnut minuuttiakaan harmaista päivistäni

terävistä kivistä

niistä on matkaa meille, lämpimään

kotiin pehmeälle sohvalle

kuulen silti sinun sanovan

               “minä halusin mennä, lakkasin toivomasta ihmettä”

vaikka minä tiesin, ettei sellaista koskaan tulisi
meidän hetkistä oli niin monta mutkaa

pyöreäksi hioutuneita kiviä