OLISIKO JO AIKA?

olisiko tänään aika
hyvästellä kaupunki, kuolevaiset
         kadut
                  lyhtypylväät
                           jalkakäytävät
kumartaa, muistoille
         jalanjäljille
                  korkokengille
                           ketunpoikasille
kävellä, ylväänä
         hymyillen
                  selkä suorana
                           suorinta tietä
kotiin, puhtaalle lumelle
         jäniksen jäljille
                  tikan pesälle
                           karhun kololle

olisiko tänään aika

LUPAUKSIA

päivästä toiseen ja toiseen
sinä lupaat, sanoja

joita kuljetat käsissäsi

heittelet niitä

mitkä nopeasti jättävät

         kämmeniesi viivat

         sormien tyvet

puristelet tyhjää sormenpäissäsi

VIIVYTTELYÄ VEDEN ALLA

kirjoitetaan tänään yksi lause toistetaan se huomenna ja viikonloppuna ja soitetaan kitaralla tanssitaan pöydällä ja rakastellaan lattialla viivytellään kuumassa suihkussa veden alla kuivataan toisemme puristellaan hiukset ja kammataan korvien taakse keitetään kahvia paistetaan pekonia syödään sämpylä sinä saat alaosan ja minä otan kansipalan sinulle kinkkua ja minulle juustoa juo sinä maitoa minä otan teetä maataan sohvalla kainaloissa ja katsotaan leffa vaihdellaan kanavia vuoroin sinun ja sitten minun katsotaan toinen leffa ja torkutaan siinä sinä ja minä tässä suljetaan silmät ja jätetään korvat auki että kuullaan hengitys ja peiton kahina kun sinä kuljetat unessa sormia rintojen päällä ja pakaroiden ja mahan

IKKUNOISSA VALUU

tuulet tulevat ja menevät

ovet aukeavat ja sulkeutuvat

ikkunoissa valuu vesi lumi ja tuuli

lapseni nukkuu unta

sydämeni itkee sitä mitä ei saa

sitä mitä on tarjolla

sitä että ei voi tietää mitä pitäisi

minne mennä, mikä ikkuna pestä

minä silitän poskea

siirrän hiukset pois leuan alta

istahdan sängynreunalle

hetkeksi vain ettei herää ja suutu

tiedän, että tulevaisuus tuo monta hyvää ja monta huonoa

en myöskään väitä, että emme tappelisi enää koskaan,

voisiko se olla edes totta, koska jotkut asiat sinussa ovat minulle liikaa

ja toiset riittävästi

UNETON YÖ

minä olen
katsellut kuvia
sinusta ja hänestä, koko yön
tuntenut polttavia suudelmia
puremassa niskasta
kiskomassa hiuksista
levottomia sormia risteilemässä, valkealla iholla

kaiken olen katsonut
pyytämättä nähnyt

JOS JOTAIN PITÄISI

jos jotain pitäisi niin istuttaa kasvi kastella huolella käännellä valossa jutella pyyhkiä pölyjä

jos jotain pitäisi niin kuunnella kuuta ihastella merta ikiaikaisia ääniä metsän tummia puita

jos jotain pitäisi niin ajatella ääneen kaikille onnea päivää tervetuloa meille kiitos ja näkemiin

jos jotain pitäisi niin suudella suulle kuiskutella korvaan sivellä sulalla hieroa öljyillä

jos jotain pitäisi niin kuolla suruun niellä ylpeys ja kääriä typeryys hengettömään kelmuun

jos jotain pitäisi niin aloittaa alusta hengittää huomenna nuuhkia savua takkapuita sisään ja ulos

jos jotain pitäisi niin antaa anteeksi unohtaa uskoa toivoa ja rakastaa jos jotain pitäisi

SYDÄMENLYÖNNIT

tänä aamuna
haarniskani sydämenlyönnit viiltävät kuin iskut

verkkokalvoilla
kyyneleet halkeavat kahdeksi kuin

huulesi hänen rinnoillaan ja

kätesi kaartuvalla kaulallaan

jätit minut yksin

ylittämään yön, näkemään

tämän päiväksi ja tämän päivän todeksi

MUUTA TOISEEN KAUPUNKIIN

koska sinä tulet?

silloinko kun luulen päässeeni sinusta

heittelelet kysymyksiä ilmaan iloisena

niin kuin aidat välillämme eivät olisi kaatuneet

niin kuin aamu olisi auennut Aamulehden ääressä yhdessä kahvia juoden samasta kupista ja kinaisimme siitä kuka aloittaa alusta ja kuka lopusta

kävele sinä vain pois

muuta toiseen kaupunkiin, loputtomaan horisonttiin kanna tuolisi

minä lasken sekunteja kuinka pian näen päässäsi keinuvan villapipon tupsun ylittävän Itäisen pitkäkadun ja katoavan lopulta nurkan taakse

sitten minä olen vapaa, kun sinä makaat varjoissa liikkumatta, hiljaa, kun minä kuljen ohitsesi

silloinko sinä tulet?

HILJAISUUS

jos tietäisivät, kaikki

puretut kynnet, piilotetut kyyneleet, jos

kuulisivat, kaikki

pakenevat jäljet, pullotetut ilot

       ikkunasta parkaistut tuskahuudot

tietäisivät, miksi en pyydä anteeksi tätä hiljaisuutta

yhdentekeviä, he kaikki

       verisiä käärinliinoja

SINÄ JA VANHA AUTO

liian monta päivää, odotin
sinua ja vanhaa autoasi
ajamaan pihaan ja pyytämään ajelulle
avaamaan oven ja laittamaan olkapäilleni huivin
siksi että tuuli soi korvissa ja viima käy avonaisista ikkunoista
aurinko lämmittää asfaltin kesäyönä jolloin kuu valaisee kapeaa tietä
ja huuhkaja laulaa
niin että sen kuulee
silloin pysähdytään syömään eväitä
rekkojen levähdyspaikalle tungetaan kuplavolkkari
ja poltetaan tupakat, tietysti minun tupakkatopasta
koska sinun on aina loppu
ja tulitikuista viimeinenkin on poltettu

AVATUT SYLIT

yksinäiset

avaavat sylinsä öisin

he kietovat nilkkansa kaulasi ympärille

ja puristuvat sinuun

ravistavat olkapäitäsi
         varttasi

ja tiputtavat kuolleet lehtesi

sinun tarvitsee vain aukaista ikkuna ja kutsua heidät sisään

HAVUISTA TEEN MEILLE PEITON

jos kuljetat sormia navallani, hiljaa
makaan vieressäsi ja pidän kädestäsi
pujottelen hiuksiisi kedon kukkia

teen meille havuista peiton ja
istutan kuusen juurelle siemenen
kasvatan meidät kyynelillä ja ukkoskuuroilla
ripottelen päällemme polttavaa valoa, pimeän yön

talveksi puen yllemme valkeat
ja yöksi kaivan pesän
sinne käperrymme piiloon myrskyiltä ja tuulelta
odottamaan kevättä ja tulvavesiä

pudonneet neulaset huuhtoutuvat vihertäville niityille
kasvavat meistä toisen kesän

MISTÄ TUNTEE YSTÄVÄN?

voiko olla väärässä kaiken aikaa

voiko oikeassa koskaan

mistä tuntee ystävän

mistä valheen katalan

voiko olla lähtemässä

kun on laskeutumassa

mistä tuntee oikean

ja mistä oikeasti väärän?

RAKASTAN SINUA

minä rakastan sinua
mistä tiedät?
tuulesta tiedän, vastaan
äänestä joka soi korvissa kun sinä olet poissa
äänestä jonka kuulen, kun sinä avaat taas oven
kyllä minä tiedän
mistä rakastan!

PUNARINTA

päivät sekoittuvat

tunnit keskenään

kun kuljetan sinua alati mukana

taskunpohjalla kivenä

lumihiutaleena kengänkärjellä

punarintana olkapäällä, talvesta paksuna takkina

kuljetan sinua

jääkylmissä käsissä, puristan
hieron henkiin, sydäntä
lyömään pakkasessa, kylmän alla

talvehtimaan

EN HALUA

en halua
heittää tiellesi kiviä
päällesi kylmää vettä
tehdään meistä ensin loppu
haudataan lämpimät illat ja viipyilevät sormet
puretaan linnuilta pönttö

SAUNAILTA

ikkunasta heijastuu kynttilän valo

ainoa valo tässä huoneessa

Jaffapullon kylki on huurteessa

olit nostanut sen pakkasesta pöydälle

odottamaan että tulen saunasta

minä piirsin pesutuvan ikkunaan sormella kuvion

sinä saat puhaltaa sen esiin

AAMUPEITTO

ennen

aamupeiton alla

herättiin yhdessä

ja kerrottiin käsillä

nouseva päivä, pilviverho

ja sadepisarat

tänään on 
nähty huominen aamu

missään ei käy enää tuuli

VALKOISELLA VIIVALLA

koko kaupunki nukkui kuin karhu pesässään

käpertyneenä paksuun valkeaan turkkiin

vain minä valvoin ja kuljin

ohitin taloja ja puita

ylitin jokia ja teitä

ja kadunkulmassa missä satoi lunta ja tuuli heilutti puita

joku kaatoi minut

valot vilkkuivat ja minä makasin nenä maassa valkealla viivalla

aamulla huomasin jäljet takinselässä

ja tunnen luissani

it was you

JOSSAKIN ON JOTAKIN

kenties kaikki on väärin

kun minä annan annan ja annan

jotta sinä jaksaisit kantaa kauppakassia

ja laskea pussit pöydänkulmalle

sen sijaan tuijotat kuluneita kengänkärkiä

ja heiluttelet jalkojasi kynttilän valossa vaikka voisit olla kanssani
nauttia talvisista päivistä ennen kuin tulee lämmin
ja minä lähden torille myymään vanhan paitani

josta on jäljellä vain risaiset hihat

ja tikkaus helmassa

se repesi metsässä kun nojasimme mäntyihin

minä ja hän

rohkea soturi, joka otti minut mukaansa ja
ainoa tuoksumme oli Marlboro

ja hänen hiuksensa

sauna ja kostea hirsiseinä

märkä lattia ja heinänkorsi

auringonsäteetkin halusivat koskettaa häntä

mutta hän juoksi metsästä toiseen

ja minä opin korkkaamaan pulloja

VILLATAKKI

tammikuun 3. päivänä

hän kietoo peiton hartioidensa ympärille,

minut sormiensa,

ja napittaa villatakin leukaan asti

sytyttää takkaan valkean

kuunpimennystä ja kylmää,
sisällä ja ulkona,
seurataan polvenylisukat ja huopatossut jaloissa

MINÄ LÄHDEN

huulessasi on arpi

muuta en muista

vaan kylmän,

kun jätit minut yksin

ja sen muistan kuinka hymyilit
ääneti. vastaamatta.

kun minä pyysin tai kysyin

kasvojasi en enää muista

enkä silmiesi väriä kynttilän valossa

mutta hymyn

joka sulki viimeisen oven välissämme

sen muistan

se makasi hiljaa sohvalla,
ei vastustellut ei pyytänyt,

illalla istui baarin jakkaralla

joku toinen halusi sinua enemmän

LUKKO

ovessasi on lukko

sydämessäsi käden mentävä aukko

siitä kulkevat, tavarajunat
kolisevat kiskoilla ja kuljettavat 

kilotonneja mädäntyneitä omenoita

pilaantuneita pavunvarsia

         kuivunutta leipää ja

haikuja

sulkemaan läpät

puhkomaan suonet ja

vaunuja

jotka suistuvat raiteilta
            putoavat silloilta ja

sukeltavat tunneliin ulos hengityksessä

yhdessä silmänräpäyksessä

puhdas lumi valkoinen