silloinko kun luulen päässeeni sinusta
heittelelet kysymyksiä ilmaan iloisena
niin kuin aidat välillämme eivät olisi kaatuneet
niin kuin aamu olisi auennut Aamulehden ääressä yhdessä kahvia juoden samasta kupista ja kinaisimme siitä kuka aloittaa alusta ja kuka lopusta
kävele sinä vain pois
muuta toiseen kaupunkiin, loputtomaan horisonttiin kanna tuolisi
minä lasken sekunteja kuinka pian näen päässäsi keinuvan villapipon tupsun ylittävän Itäisen pitkäkadun ja katoavan lopulta nurkan taakse
sitten minä olen vapaa, kun sinä makaat varjoissa liikkumatta, hiljaa, kun minä kuljen ohitsesi
silloinko sinä tulet?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti