ovet aukeavat ja sulkeutuvat
ikkunoissa valuu vesi lumi ja tuuli
lapseni nukkuu unta
sydämeni itkee sitä mitä ei saa
sitä mitä on tarjolla
sitä että ei voi tietää mitä pitäisi
minne mennä, mikä ikkuna pestä
minä silitän poskea
siirrän hiukset pois leuan alta
istahdan sängynreunalle
hetkeksi vain ettei herää ja suutu
tiedän, että tulevaisuus tuo monta hyvää ja monta huonoa
en myöskään väitä, että emme tappelisi enää koskaan,
voisiko se olla edes totta, koska jotkut asiat sinussa ovat minulle liikaa
ja toiset riittävästi
2 kommenttia:
Sen olen jo oppinut, etten lue sun blogia kuin ollessani yksin kotona :) Ihan melkein joka kerta alkaa kyyneleet valua pitkin poskia.
Sun pitäis oikeesti koota runokirja!
VOi miten ihana kommentti, sait pahan mieleni väistymään kyllä kunnolla ja kerralla varmaan moneksi päiväksi tästä eteenpäin. KIITOS!!! :)
PS. Minäkin vuodatan usein kyyneleitä lukiessani sinun blogia, aiheet on niin tuttuja.
Lähetä kommentti