MINÄ LÄHDEN

huulessasi on arpi

muuta en muista

vaan kylmän,

kun jätit minut yksin

ja sen muistan kuinka hymyilit
ääneti. vastaamatta.

kun minä pyysin tai kysyin

kasvojasi en enää muista

enkä silmiesi väriä kynttilän valossa

mutta hymyn

joka sulki viimeisen oven välissämme

sen muistan

se makasi hiljaa sohvalla,
ei vastustellut ei pyytänyt,

illalla istui baarin jakkaralla

joku toinen halusi sinua enemmän