Sinä voit mennä nukkumaan,
painaa unista raskaan pääsi tyynyyn ja kuvitella,
se olen minä,
minun tuoksuni ja kaareva kylkeni,
hitaista tarinoista kohoileva rintani,
lämmin vatsanukka ja kuulevan korvat
minä annan unillesi aikaa tottua pimeyteen ja silmillesi hämärään,
minä puhallan pahan pois kerralla,
ohitan juosten lasten pilkkanaurut ja pysäytän kyyneleet,
niskassa harhailevan lumipallon ja terävät kivet kämmenissä
kuulen kuinka sydämesi laukkaa
hennolla väritetty ihoni makaa maassa,
poskella sylkeä ja kuraa rikkinäisellä paidalla,
ja kaikki kuulevat,
hitaat ja hiljaisetkin,
ja mykät näkevät,
seuraavat katseella kasvojeni viivaa,
kulkeutuvat vatsalle, lantiolle ja nivusille,
odottamaan hiljaisuutta nauravassa luokassa
ohittavat naarmut polvissani ja jatkavat matkaa,
ohi pohkeitteni, alas nilkkoihin,
kietovat varpaideni ympärille hyppynarut ja seinäpallot,
välitunnilla lukitut vessan ovet ja katkenneet sauvat,
tunkevat jalkani liian pieniin kenkiin,
ja sinä tulet,
ja puhallat kenkäni henkiin. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti