Minut on maalattu vaaleanpunaisella tähän tuoliin, ääriviivat mustalla, rajattu sekavaksi, en voi istua enkä maata, silmiä ummistaa siltä, jota tuskaksi kirjoissa kutsutaan
se makaa sohvallani ja tuijottaa hievahtamatta eteensä
kohentelee tyynyjä päänsä alla, eikä anna katseensa hetkeä levätä
jos suljen silmäni,
se katselee uniani,
lupaa kysymättä jakaa onneni
ja pelkäämättä kulkee kanssani pimeässä, varjoissa,
joita kuu ei valaise eikä aurinko sokaise.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti