Itäisellä viistokadulla
iltapäivällä kello neljä, ruuhka-aikaan
elämänviiva pysähtyy paikassa minne toiset eivät yltäneet
keskustan hotellin viidennessä kerroksessa, lakatulla tammiparketilla
kerää värit auringosta
valon verhojen raosta
antaa kaiken solisluulle
tähän, ja tuohon osa
ala-aulan, hissimatkan, käytävän ja huoneen keltaisten seinien takana
vielä kerran navalle,
kerran vielä alle, ja
kainalokuoppaan sormet
pöydälle asettaa, ovenpieliin kiinnittää,
ikkunalle ja pimeimpään nurkkaan saalistaa, ja matolle
puristaa pakaroista, kääntää ympäri ja alusta aloittaa,
toisen oma
huomenna huomenna, ja
ylihuomenna
2 kommenttia:
MINÄ VAIN PYYSIN KAHVIN
ISO JA PUNAINEN
TULIPUNAINEN RUUSU.
HÖLMISTYYNEENÄ KATSON
VERI VALUU JA TAHRAA PAITANI
RAKKAUDEN TUNNUSTUKSEESI
KAHVI KYLMÄNÄ
YKSIN ODOTTAA
minä vain pyysin kahvin
No ni.... nyt alkaa runosuoni sykkimään sielläkin päin.. Minähän sanoin, että kannattaa vain aloittaa! Sinä voisit tehdä vaikka oman blogin, johon kirjoitat, laitat kuvia ja kerrot elämästä(si). Voin kertoa, että siellä kävisi kuhina ja paljon paljon lukijoita. Tämän blogin tekeminen oli helppoa!!!
Lähetä kommentti