16.10.2010

PÄÄTÖNTÄ MENOA

Tiedäthän miltä minusta tuntuu,
kun sateet kulkevat kiireessä ohitseni enkä ole tässä,
joet juoksevat vapaina ja harmaat pilvet taivaalla,
kaikki tuttuja keskenään
niin kuin polveni, jotka puristuvat toisiaan vasten nälästä
lihatiskillä kassajonossa kotona töissä kirjastossa kuntoutuksessa terapiassa lenkillä pyykkituvassa vanhempainillassa pelimatkalla sossussa kelassa kauppahallissa äiti
pitäisi olla, enkä osaa päättää, rasvatonta vai luomua.

Ei kommentteja: